Täällä kotona
Aamuauringossa
kuihtuneet paljastavat
vielä lumonsa
Hidasta aamukahvia, koko päivä ihmeellisesti tarjolla. Ajattelen, että aina reissujen jälkeen mennyttä jäsennellään vielä pitkään. Kokemuksia, kohtaamisia ja tunnelmia, joiden vaikutus on hyvin vahvaa ja kauaskantoista.
Kukat ovat niin kauniita kuihtuneinakin.
VastaaPoistaEdellisen postauksen sumukuva, oi!
Niin ne ovat, keräilen kuihtuneita lautasille, kun en raaski laittaa pois :) Kiitos, sumu oli kaunis, hyvin hiljainen ja vapaa.
PoistaSuloinen kirkkaus
VastaaPoistaIhanaa, kun on ollut nyt aurinkoakin :)
PoistaMinä tykkään juuri tuosta jäsentelystä ja toisaalta siitä kaiken suunnittelusta. Kummistakin päistä voi matkaa aina pidentää :)
VastaaPoistaNiin voi. Suunnittelu on totisesti myös kutkuttavaa. Jäsentelyn aikana matka jää lopullisesti kiinni, kehoon ja sieluun.
PoistaKauniit kuihtuneet!
VastaaPoistaKiitos, ne ovat aina hurmaavia :)
PoistaTuo kukka, tiedätkö mikä se on? Huomasin sen pihasta vasta kun siinä on mustat siemenkodat ja nyt se on minusta huisin kaunis. Maljakot täynnä mustia siemenkotia:) Mutta nimeä en tiedä. Lienee hiirenvirnan sukua.
VastaaPoistaHei kyllä mä olen siinä uskossa, että hiirenvirna se on... Sillä ajatuksella sen poimin mukaani, lempiluonnonkukkani. Enempää en osaa sanoa, mutta mustat siemenkodat maljakossa kuulostavat kyllä hienolta!
Poista