sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Onnea elämään










Elämän juhlissa ilon nauru ja kaipuun itku käsi kädessä. Puetaan mekot ja kauluspaidat, juhlitaan valkolakkipoikaa, juhlitaan päättymistä ja uuden alkamista, kesän vapautta. Halataan, toivotetaan hyvää jatkoa, onnea elämään. Saadaan paljon lahjoja, hämmentävän paljon, annetaan sivuja elämän tärkeille muistiinpanoille. Huomataan, että ollaan yhtäkkiä näin pitkällä, kesähän on tässä käsissä, nyt. Miten nopeasti kaikki taas meni.


Siskon pojasta tuli ylioppilas. Oma poika menee seuraavaksi lukion toiselle. Sai kesätöitäkin, valmentaa myös pieniä jalkapalloilijoita. Isommalla tyttärellä on edessä viimeinen vuosi peruskoulussa. Keskiviikkona lähtee rippileirille, kahden viikon päästä on hänen juhlansa. Pienempi tytär aloittaa seuraavaksi viidennen luokan, odottaa kesän selloleiriä, sitä ennen haluaa järveen uimaan, monta kertaa. Me miehen kanssa ihmetellään tätä kaikkea, ei meinata pysyä perässä ollenkaan. Aamulla kohtasin kukkasen asfaltilla, tai oli niitä enemmänkin, joku kevään juhlija oli kai lähtenyt kiireellä, kukka-amppelia heilutellen, ehkä juostenkin, toivottavasti onnellisena. Kiitos kukasta. 






7 kommenttia:

  1. Niin, on tämä kummallista kun 13 -vuotiaamme on 180 senttinen....ja pojat on siis 16 ja 13 ja aika menee täällÄkin niin kauheaa kyytiä. Saimme hääkutsun, mieheni serkun poika menee naimisiin. Alamme olla juhlissa niitä setiä ja tätejä, emme ole enää niitä jotka käyvät välillä ulkona hyssyttämässä vaunuja...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanos muuta, tätejä ollaan. Ei se huono juttu ole, sellaista vaan, mitä ei heti meinaa tajuta. Sitten kun vielä itsestä ei tunnu mitenkään tätimäiseltä, keski-ikäiseltä, ei ollenkaan. Ja jos sellaiselta näyttää, niin sitä ei ainakaan tajua.

      Poista
  2. Nopeasti aika rientää ja mistä sen parhaiten huomaisi, kuin lapsista♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, itsestä ei ainakaan. Onneksi on nämä lapset ympärillä, pitävät edes hiukan ajantasalla muuten niin häilyväistä todellisuudentajua :D

      Poista
  3. Odotin niin tätä, erityisesti kuvia. Miten sen niin lohdullisesti kiteyttäisit, kaiken haikeuden ja ilon yhtä aikaa. Meillä joka kevät vielä Suvivirttäkin itkettävämpi on kuutosten lähtölauluna laulettava Lintu. Pienet kakkoset kukittavat omat kumminsa yläkouluun. Onnea teille kaikista noista ihanista eri ikäisistä. On turvallista tulla perässä, kun näkee että vanhempana voi selvitä tässä maailmassa murrosiästä ja kaikesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. J :) Voi, odotitko? Kuvat...eilen tuntui tuollaiselta. Mä en eilen päässyt Suvivirttä kuulemaan, töissä se kyllä laulettiin, edellisviikon juhlissa. Ensi vuonna päästään ysiluokkalaisen juhliin, sitten sen kuulee ihan oikeana päivänä. Ihana tuo Lintu ja kukitukset! Kiitos, ihmeellistä tämä elämän kulku. Sitähän tuohon en tohtinut kirjoittaa, että poika oli iltamyöhällä vielä bilettämässä, ja tänään taisi olla krapulan poikanen...että sellaistakin ;) Mutta juu, kyllä sitä ihmeesti selviää kaikista myrskyistäkin, lopulta. Tyynellä mennäänkin sitten ihan kuutamolla, kunnes joku tai jokin taas repäisee maan pinnalle.

      Poista