Hiljalleen, kun ensin saa rauhassa olla ajattelematta (=melkein unohtaa), asiat näyttävät taas käynnistyvän. Pitää vain lempeästi antaa mielelle aikaa, muuta mietittävää, katseltavaa, pitää kulkea ja nuuhkia toisia tuulia, vaeltaa vieraissa maisemissa, jolloin kohtaa uutta ja raikasta, ihan toista. Itselleen saa sallia taukoja. Pitää sallia! Olen lukenut paljon hyvää ja antoisaa, antanut ajatuksille vapauden kulkea vailla tavoitteita, päämääriä, kuljeskellut rauhassa niissä muissa maisemissa, ihan muissa mietteissä. Ja nyt, nyt alkaa viimein olla jo ikävä opinnäytetyön pariin.
Upeat sammaloituneet portaat!
VastaaPoistaEikö! Olen heikkona sammaloituneisiin portaisiin...
PoistaOi, Satu, sinussa on viisaus. Pitää sallia!
VastaaPoistaOh Ilona, viisaus on usein kaukana minusta :D mutta kiitos, ja onhan tuo ihan totta, että pitää sallia. Sen tajuaa kylläkin aina vasta jälkikäteen. Ihastuttava tunne tosin se, että tajuaa :)
PoistaViisaasti kirjoitettu!
VastaaPoistaKiitos :)
Poista..ja nättejä kuvia!
VastaaPoistaKiitos Ninnu :) Hanko oli kaunis.
Poista