Yläpuolelle

Vapaapäivät.
Pyrin nousemaan arjen yläpuolelle.
Keveän pehmeästi.

Tunnelma

Ihmeellisen hassu odottava tunnelma.

Hetket

Ohikiitävät hetket.

Tähtitaivas, talvitaivas, unitaivas, 
niin kaunis on taivas ollut.
Aamusta iltaan. Kirpeässä kylmässä.

Täällä on nuhaneniä, köhäkurkkuja ja monta mandariinia.
Sukkalankoja, kirjapinoja, valkoiset verhot.
Haave siivotusta kodista.
Haave ajasta. Vapaasta, ylimääräisestä ajasta.

Haave hitaammista hetkistä.
 
 

Lumipalloja

Keitän pienen kupillisen kahvia.
On tullut vettä niskaan, lunta tupaan.
Parempi olla puhumatta tihkusateessa.
Jos avaa suun, sieltä saattaa tulla huutoa.
Pyöritän villasta lumipalloja, se rentouttaa.
Pieni kupillinen kahvia rentouttaa myös,
kunhan sen saa nauttia hiljaisuudessa.
Ajattelen, että neuloisin metsänvihreän puseron,
sellaisen, johon voisi hiljaa piiloutua.


Jokainen meistä on totta, kuului telkkarista juuri.

Satakoon

Satakoon.

Eilisessä aamussa oli kaunis vaaleansininen pakkanen,
täydellinen kuu ja ilmassa marraskuun oikea henkäys.
Satakoon nyt, en piittaa.
Illassa oli pilates, kireän kehon venytys ja jälkeen lämmin olo.
Tänään mennään lenkille miehen kanssa.
Ollaan jätetty liian usein menemättä.
Näytetään pimeälle pitkää nenää, annetaan synkkyyksille kyytiä.
Ja satakoon vaan. Mennään silti, eikä edes huomata.

Päivissä asuu

Niin se vain on.
Toisissa päivissä asuu valo, 
vaaleanpunaiset ajatukset ja kepeät hetket.
Sitten on ne päivät, jotka pimeys nielaisee kitaansa.
Silloin ajatuksia puristaa kireys 
ja mieliala on nimeltään riitasointu.


Molempia on mahtunut taas tähänkin viikkoon.
Mustasta ei ole kuvia, mutta onneksi vaaleanpunaisesta valosta on.
Ja tänään soi Irlanti Helsingissä,
menen miehen ja bändin mukaan fiilistelemään.
Craic!

Tuhat ja sata

Täällä kotoilua, toipilaan seurana.
Tällaisena päivänä tulee aloitettua tuhat ja sata asiaa
ja lopulta alkuperäinen kaaos on levinnyt törkeästi lisää,
eikä mitään järkevää valmista ole kuitenkaan syntynyt.
Lisää pinoja ja kasoja, niitä kyllä on ilmaantunut!
Huoh. HUOH.
Olen puhtaiden pyykkien, aloitettujen ja purkua 
odottavien käsitöiden, keskeneräisten esseiden ja 
sen perussekamelskan pahassa loukussa.
No, onneksi pyykit ovat kuitenkin puhtaita eikä likaisia.
Ja kaikesta huolimatta uunissa tuoksuu jo perunajauhokakku.
Yhden koulutehtävänkin sain menemään kun oikein pinnistin.


Olen vähän miettinyt joulukortteja. Että millaisia tänä vuonna.
Toipilas sen sijaan on kyhännyt niitä jo 20 kpl.