Miu

Päivällä nukun ja olen lempeä hyrisevä karvapallo.


Illalla herään ja paljastan kynteni!
Vapise sohva!!

Leijumieli

Oli päivä, jolloin makasin nurmella
ja katselin pilvien liikettä ajattomassa olotilassa.
Ystävä höpisi hiljaa vierellä. 


Tekisi mieli vaan leijua lomalla.
Pitäisi-asiat huhuilevat kuitenkin jo nurkissa
ja on kai pakotettava leijumieli maan tasalle.


Taidan olla jossakin välitilassa vielä.
Maan ja taivaan välissä, 
jäänyt ehkä puun oksalle tai tuulen kiemuroihin, 
niin että laskeutuminen tuntuu ihan mahdottomalta.
Tarvinnee jättää se mieli leijumaan rauhassa
ja tömähtää ilman sitä alas.
Ja sitten vain ryhtyä toimeen. 

Miu

Kissa nukahti päiväunille sohvan alle.
Lapset parkissa ympärillä, 
kissan tassut näkyvät kuvassa alavasemmalla.
Nimeä haettiin urakalla, aina joku sanoi ei,
mutta Peetu, siitä jokainen tykkäsi heti.


Tästä saattaa tulla nyt kissablogi.
Kuvia viuhahtavasta kissan hännästä
ja huudahteluja "Eikö ole suloinen!!"...

Finaali

Jalat soseena ja tukka tötteröllä.
Tänään oli kesäreissujen finaali, Lintsillä.
Joku urheili Ukossa ja joku toinen koki 
hurjimmat hetket Vekkulan liukumäessä maton päällä. 
Suosikkini on kuitenkin Linnunrata,
siellä on pimeää, enkä näe mihin lennän.
Varsinkaan, kun pidän silmät kiinni ja huudan hulluna.
Sitten ollaankin jo perillä. Onneksi.


Nyt rauhoitutaan kotiin ennen kuin koulut ja työt taas alkavat.
Laskeudutaan arkeen, mutta pehmeästi, kissanpehmeästi.
Jokunen päivä sitten tuli ystävältä ihana kortti
ja kortin myötä kissa käveli kotiin rehvakkaasti,
kuin tietäen, että kohta ihan oikeasti 
täällä eletään taas kissamaista eloa.
Kiitos hienosta kortista.


Aamulla haetaan hänet.

 

Värit

Elokuun maisema.

Piti pysähtyä matkan varrella ihailemaan peltoja.
Peltojen värit, elokuun hehku.
Niissä on joku taika, kuin vahva lupaus.

Tekisi mieli neuloa elokuinen pelto.
Sellainen iso peitto, minkä alle paeta pimeällä.




Matkan varsi ja pellot olivat pienellä reissulla maalle.
Kävimme tervehtimässä pientä ja pörröistä kissaa.
Hän on väriltään kuin tuo höyhen, 
jonka löysin parkkipaikalta, kun ajettiin kotipihaan.

Silittelen höyhentä siihen asti,
kunnes saadaan se suloinen meille kotiin.
Ihan pian jo, tiistaina.

Tie

Kun metallia ylikuumentaa, 
sen pinta alkaa sulaa ja rypistyä.
Kokeilin tätä skrymppausta metallitöissä keväällä.
Yllä skrympatut palat ennen pesua.
Tykkään niistä noinkin, ehkä jopa enemmän,
mutta olihan ne pestävä puhtaaksi...
Pesun jälkeen toisesta löytyi tie.

 Tein siitä rintakorun.
Juotin lukon ja metalliputken pätkän kiinni
(tässä kohtaa tuuletan vimmatusti,
en ikinä uskonut suoriutuvani tuosta!)
ja väänsin neulan paikalleen.
Lopuksi patinoin liian kiillon piiloon.
Ihan itse tehty Tie.


Ja kaulaan vielä Suojelus-koru,
niin tiellä on hyvä kulkea.

Sekalaista, sekalaista

Luin yöllä kirjan loppuun, kiitos suosittelijalle, hurmaava!
On ollut pilvilentoja, ampiaiskiukkua, sekalaista, sekalaista.
Ihmettelen jokaista kukkivaa, jonka ihmeesti olen saanut aikaan.
Niitä on vähän, mutta riemu jokaisen kohdalla on rajaton.


En ole ollut marjapiirakkaleipuri koskaan, mutta kun
tyttö toi marjat mamman ja papan puskista kotiin
ja löysin ihan supernamiohjeen, niin nyt olen sitäkin.
Syöminen on kyllä onnistunut aiemminkin, 
sillä saralla tällä tytöllä ei ole vaikeutta ollenkaan.


Näen sekavia, ruuhkaisia unia, mutta se nyt ei ole uutta.
Todellisuudessa päästin kylään tulleen perhosen vapauteen
ja ostin petroolinsinisen kesämekon kuudella eurolla.
Nyt haluan samanväristä lankaa käsiini.


Täksi päiväksi mulla on kahdet treffitkin,
ekat iltatorilla ja tokat kotiparvekkeella, siellä missä kukkii.
Aika kiirettä pitää lomalla, siksi kai unissakin on ruuhka.
Pitää rauhoittua.
Kokeilen villaterapiaa.


Ihana tämä elokuu. Kesä.