lauantai 4. elokuuta 2012

Tie

















Kun metallia ylikuumentaa, 
sen pinta alkaa sulaa ja rypistyä.
Kokeilin tätä skrymppausta metallitöissä keväällä.
Yllä skrympatut palat ennen pesua.
Tykkään niistä noinkin, ehkä jopa enemmän,
mutta olihan ne pestävä puhtaaksi...
Pesun jälkeen toisesta löytyi tie.

























 Tein siitä rintakorun.
Juotin lukon ja metalliputken pätkän kiinni
(tässä kohtaa tuuletan vimmatusti,
en ikinä uskonut suoriutuvani tuosta!)
ja väänsin neulan paikalleen.
Lopuksi patinoin liian kiillon piiloon.
Ihan itse tehty Tie.


Ja kaulaan vielä Suojelus-koru,
niin tiellä on hyvä kulkea.





























7 kommenttia:

  1. Vähäks hienoja! Aivan ihania. Tuliko metallista "sun juttu"?

    VastaaPoista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. Huoh. Kaikki sanani valuivat jonnekin sfääreihin....ne mukamas poistetut, jotka koittivat vain kertoa, että tuo suojelus-koru on i h a n a. Miten voitkin osata saada metallista aikaan jotakin noin hauraankaunista!?!

    Minun luokseni saapui aivan opuskista selkäkipu, joka kaatoi täksi päiväksi uikuttamaan petinpohjille. jaiks.

    Voi hyvin, Satu! Ja M lähettelee vilkutusterkkusia M:lle!!

    VastaaPoista
  4. ...se on puskista eikä Opuskista ;)

    VastaaPoista
  5. Vitsit, kun sinä olet taitava. Tosi kauniita. Ja ihan uusi termi minulle tuo skrymppaus...sinä olet löytänyt tiesi :)

    VastaaPoista
  6. Ninnu! Kiitos :) Kyllä metallissa on aineksia mun jutuksi, ainahan olen tykännyt metallikoruista ja nyt tein niitä ihan itse...alkuvaikeuksien jälkeen tekeminen oli yllättävän simppeliä, kaunista saa aikaan pienillä jutuilla. Mutta, sellainen materiaali kuitenkin, ettei kotioloissa ole välineitä ja tiloja työstämiseen, ja mun kohdalla tekniikka sellainen, että pitäisi tehdä koko ajan, ettei systeemit unohdu. Mutta, kyllä, voisin ajatella jatkossa käyväni metallikursseilla, oman korusarjan tekeminen haaveena :) Kivaa oli, vaikka ope oli mun kohdalla varmaan eri mieltä :D

    Hannah! Kiitokset sinulle :)

    tinttarus! Kiitos kovasti! Tämä tekniikka on siitä hauska, että koskaan ei tiedä, mitä pintaan syntyy...aarteita , ajattelen.

    Voi selkä kurjaa!! Joko parempi?

    Täällä M hymyili terveisille ilahtuneena :) Ihanaa sunnuntain jatkoa sinne!

    Kirjailijatar! Oi kiitos, mun metalliopettaja on varmaan vähän toista mieltä :D, mutta siltikin, tykkään näistä kovasti kyllä. Ja tie, kyllä luulen olevani ainakin oikealla reitillä, välillä vähän sivukujilla kyllä ;)

    VastaaPoista