Täällä on oltu sellaisessa pysähtyneessä tilassa. Voisin sanoa olleeni saamaton ja laiska. Tai sitten voisin sanoa olleeni luovan tauon tilassa, siinä vellomuksessa, hitaudessa, lievässä ärsytyksen aallokossa ja kärsimättömän odotuksen tuntemuksessa, mikä lopulta useimmiten saa aikaan näkyvää jälkeä, jossakin yllättävässäkin hetkessä. Toivoisin, että tuo tila edes toisinaan sisältäisi myös mielenrauhaa ja lepoa, luottamusta siihen, että vielä syntyy. Vaikka tauon merkityksen tietää, sen myös autuaasti unohtaa siinä kriittisessä hetkessä kun pitäisi osata antautua olemiselle ja vapaalle virralle. Vielä minä sen opin muistamaan.
Toukokuu on täällä! Olkoot se virtaava ja valoisa, kaunis se on varmasti, kuten aina. Mahdanko ehtiä rusokirsikkapuun alle tänä keväänä? Kukkii kuulema jo. Mitä tapahtuu, jos myöhästyn?
Tähän kesään minulla on ihanaa puuhaa tiedossa, saan tehdä sanataideharjoitussisältöjä koko kesän, voi mikä onni! Huomasithan kurssini? Lähde ihmeessä mukaan sanojen matkaan! Tuli mieleeni, että tämähän olisi ihana äitienpäivälahjakin... Luepa mainos ja laita minulle viestiä! Tervetuloa yhteiseen kesäseikkailuun!
Tekee mieli hihkua tätä kevättä! Että se jälleen saapui, erilaiseen maailmaan kuin ennen, mutta sieltä se vaan tuli, voitokkaana ja varmana itsestään! On se hieno! Ja kyllä niin on, että pitkä pimeys ja ajatuskin siitä jäi heti jalkoihin, ainakin minulla. Eläköön valo ja kevään ihmeet!
Se kuuluisa luomisen tuska...tunnistan.Kirjoitit tunteesta hyvin kuvaavasti.
VastaaPoistaHuomasin ja mietin pitkään tuota kurssia.Tunnen kuitenkin itseni.Olen näissä asioissa melko punkkari,jäärä,oman tien kulkija.Luultavasti en ohjatusti saisi yhtään mitään aikaiseksi.😊 Minulla luominen sujuu-jos sujuu,vain täysin vapaasti ja omaehtoisista aiheista.Olen luultavasti ollut murheenkryyni jo kuvaamataidon ja ainekirjoituksen opettajilleni.Halusin aina lähteä muuhun kuin aiheena annettuun.Kuvaamataidon numeronikin sain kuulemma vain sen takia,että opettaja näki potenttiaalin minussa,vaikken lähtenytkään tekemään,mitä pyydettiin.
Aineeni taas luettiin luokan edessä esimerkkeinä hienosta sisällöstä,mutta surkeasta kieliopista.😉
Toivon hartaasti,että ymmärrät mitä tarkoitan.❤
Kyllä, luomisen tuska, se raastaa toisinaan :D
PoistaVoi, ymmärrän toki! Hyvä, että tunnistat itsesi ja tapasi luoda, olisi kauheaa tehdä aikuisena ihmisenä jotakin pakolla ja väkisin. Tosin, sanottakoon nyt se, että kurssini ei missään tapauksessa ole tiukkapipoinen kirjoituskurssi vaan sanataiteellinen elämysretki, toki ajatuksia ohjaavien harjoitusten myötä. Etten sentään mitään koulumaista kurssia pilkkusääntöineen ole järjestämässä :D
Tuli kovasti mieleen omat musiikintunnit... niissä yritin parhaani, uskoin jopa onnistuvani, mutta aina palaute oli tylyä: se taisi olla Satun oma sävellys! Eli joo, joissain kohdissa on parempi vaan vetää omin sävelin ilman yhtäkään vinkkiä siitä miten ehkä voisi mennä eteenpäin! (kirjoitin tuosta ja parista muusta lannistavasta palautteesta lukiossa terapeuttisen aineen :D)
❤️
VastaaPoistaHei Ihana!
Poista