torstai 9. huhtikuuta 2020

Voi myös superpiiloutua





















































Koti on hyvä suojapiilo. 
Kuitenkin välillä tekee mieli päästä happeen ja tuuleen, 
nähdä maisema, olla ilmassa, olla maassa. 
Olenkin piilotellut 

vahvoissa linnanraunioissa
pienellä rannalla
suhisevassa kaislikossa
hautojen kyljissä
tiheässä metsässä
kiven päällä puhelimessa 
pilvien liikkeissä
tyhjässä parkkihallissa
hiljaisilla ja kapeilla hiekkapoluilla. 

Kotona voi myös superpiiloutua, tiesitkö? 
Olen nimittäin löytänyt itseni 

kirjojen sivuilta
pyykkikasasta 
sohvan pohjalta
pölypilvestä
ikivanhasta paperipinosta (päätyivät silpuksi ja pois, miten mahtava terapeuttinen kokemus!)
teinikalenterin sisältä
nuoruuden valokuvista
tulevaisuudensuunnitelmista
parvekekylvöjen mullasta (nenä kiinni, josko jotain näkyisi)
peiton alta
räsymatolta
ja siivousta kaipaavalta parvekkeelta.

Huomenna piiloudun Sound of Yin-tunnelmaan. Sain tuon ihanan pitkänperjantain joogan Hangossa 
50 v lahjaksi, ja koska nyt Hangon retki ei onnistu, joogataan kotona ja retkeillään paikan päälle sitten myöhemmin. Alan jo latautua tunnelmaan...

Valoa piiloihin!



4 kommenttia: