Voi myös superpiiloutua

Koti on hyvä suojapiilo. 

Kuitenkin välillä tekee mieli päästä happeen ja tuuleen, 

nähdä maisema, olla ilmassa, olla maassa. 

Olenkin piilotellut 

vahvoissa linnanraunioissa

pienellä rannalla

suhisevassa kaislikossa

hautojen kyljissä

tiheässä metsässä

kiven päällä puhelimessa 

pilvien liikkeissä

tyhjässä parkkihallissa

hiljaisilla ja kapeilla hiekkapoluilla. 

Kotona voi myös superpiiloutua, tiesitkö? 

Olen nimittäin löytänyt itseni 

kirjojen sivuilta

pyykkikasasta 

sohvan pohjalta

pölypilvestä

ikivanhasta paperipinosta (päätyivät silpuksi ja pois, miten mahtava terapeuttinen kokemus!)

teinikalenterin sisältä

nuoruuden valokuvista

tulevaisuudensuunnitelmista

parvekekylvöjen mullasta (nenä kiinni, josko jotain näkyisi)

peiton alta

räsymatolta

ja siivousta kaipaavalta parvekkeelta.

Huomenna piiloudun Sound of Yin-tunnelmaan. Sain tuon ihanan pitkänperjantain joogan Hangossa 

50 v lahjaksi, ja koska nyt Hangon retki ei onnistu, joogataan kotona ja retkeillään paikan päälle sitten myöhemmin. Alan jo latautua tunnelmaan...

Valoa piiloihin!