Pöydällä joulun neilikat ja perhoset, siivet, joilla lentää. On myös kesän pelargoniat, kunpa vielä jaksaisivat muutaman kuukauden, vaikka en niitä oikeissa olosuhteissa talviunilla säilökään. On niin monenlaisia olosuhteita, tiloja ja tapoja, kaikille omansa. Aina ei tiedä mikä on oikea ja sopiva, mutta silloin kun tietää tai sattumalta onnistuu luomaan oikeat puitteet, niin on suuri onni huomata sellaisen hyvää tuottava merkitys.
Pidän kirjastojen nurkista, joihin voi pesiytyä höpöttelemään hiljaa. Pidän arki-illoista, joissa ehtii tiskaamaan pöydän tyhjäksi. Pidän hetkestä ennen yötä, muutama sivu kirjaa, tällä hetkellä olen Runoilijan talossa (Helena Sinervo). Pidän siitä, että päivä pitenee ja voin kuvitella kuinka valo venyy jokaisen hengityksen jälkeen vahvemmaksi. Minäkin yritän. Olosuhteet ovat nyt otolliset, uskon niin.
Miten ihana tekstisi, voimauttava, valoa tuova! Jäin ihastelemaan sanojasi "kuinka valo venyy jokaisen hengityksen myötä vahvemmaksi". Oi! Kiitos tästä Satu♥
VastaaPoistaHannah, kiitos sulle! Ihana kun kävit lukemassa. Ja niin kiva kuulla, että teksti toi valoa, ihmeellistä, kiitollinen olen. Ja kiitos, hengitys vahvistaa ihmeesti!
PoistaSamaa mieltä Hannahin kanssa, tuo lause ja koko postaus ihastuttaa
VastaaPoistaIhana Sussi, kiitos sinulle! Kiitos kun käyt lukemassa :)
PoistaMinutkin postauksesi lämmitti sisältä suloisesti.♡
VastaaPoistaKaunista tekstiä ja kauniit kuvat.
Toivon parasta meidän kummankin pelargonioille.
Kiitos ihana sinä! Lämmittää minun mieltäni :) Ja kyllä, pelargoniat kestäkööt! Ei kauaa tarvitse enää sinnitellä (vaikka lunta tuleekin tuutin täydeltä). Kiitos kun käyt täällä vaihtamassa ajatuksia :)
Poista