Kaksi teosta - Klassikko

Kaksi teosta
Ninnun antaman aiheen "Klassikko" inspiroimana,
minun tässä ja Ninnun Kuvittelun ilossa.

Juuri tässä kohtaa

Tuulee, puut riisuutuvat lehdistään. Pidän paljaista oksistoista, keltaisista lehdistä maassa, lätäköissä, ikkunoissa, hiuksissa, kaikkialla. Ollaan taas tässä. Joskus tuntuu siltä, että ollaan aina tässä, juuri tässä kohtaa, samassa ajassa, vähän ennen täyttä pimeää, arvaamatonta kylmää. Silti voi olla ihan toisenlaista kuin hetki sitten tai kuin viimeksi tässä kohtaa, voi olla tuhat murhetta tai yhtä monta iloa, voi olla läkähdyttävän paljon uutta, monta asiaa ratkottavana. Voi olla sekalaista, hetken päästä jo selkeääkin.

Juon teetä, mietin vaihtoehtoja, tekemättömien asioiden näkymätön lista venyy pituuttaan, mietin tuleeko hetki, jolloin se repeää.


 

Viihdyn myös maljakossa

Täällä neljän seinän sisällä olen juurtunut sohvaan kiinni. Tööt olo, mutta flunssa kyllä on tänään alkanut osoittaa poistumisaikeita. Heipparallaa vaan, en jää kaipaamaan. Sohvan nurkassa on kyllä syntynytkin jotakin, ainakin villasukka on edennyt, Netflix on koluttu ja sitten olen myös tokkuroissani kirjoitellut kaikenlaista. En oikein tiedä, pitäisikö alla olevista pätkistä huolestua, hakea ehkä lisää sairaslomaa, pitkää? 

 

telepaattinen yhteys meditaatiotilassa, hätätilassa hakeudu lähimpään pusikkoon ja odota

Vastaathan pian, sillä joulu lähestyy ja silloin nuo saattavat heilutella minua epätoivon vimmalla, raivopäisinä, ja sen ryöpytyksen jälkeen olenkin ihan uuvuksissa. (eivät ymmärrä, että hellästi ja vähän kerrallaan, riittävän usein, jotta pinttymiltä vältyttäisiin, moukat)  
(Mopin kirjeenvaihtoilmoitus)

Olen kupillinen maitokahvia,

aamulla, mielellään ennen kello seitsemää,

kynttilänvalossa ja hiljaisuudessa.

Viihdyn myös maljakossa.

Jos olisin siivousväline, olisin ihmesieni. Olisin tehokas, nopea ja yllättävä. Jälkeeni jättäisin vain puhtaan pinnan niin ihmeellisesti, että itsekin lopulta katoaisin. Olisin siis ripauksen verran mystinenkin!

rannalla
kaipaus 
saavuttamattomissa

Minä istuin keinonahkaisessa, viininpunaisessa nojatuolissa ja luin. Aina.