Kaksi teosta - On aika mennä

Kaksi teosta  
antamani aiheen "On aika mennä" inspiroimana,
minun tässä ja Ninnun Kuvittelun ilossa.

Juhlia voi jälkeenkin

Maailmassa värit vaihtuvat, huomasin vasta tänään, ja kas, huomenna onkin jo syyspäiväntasaus, mitä ihmettä! Olen aina juhlinut tätä taitekohtaa, mutta miten nyt käy, ei ole juhlatuuli, ei tunnu taitekohdalta. Pitänee siis odotella, juhlia voi jälkeenkin.

Viikolla laahustin erään rakennustyömaan ohi, siellä aitojen sisällä yksi työmiehistä tanssi kesken töittensä, hymyilytti. Sitten katselin erästä pientä tyttöä syömässä lounasta. Hän oli pukeutunut sateenkaarihameeseen, selässä isot siivet tarrakiinnityksellä, ja ne siivet, ilman niitä ei kuulema voinut olla. Mietin, hankkisinko itsekin sellaiset, edes pienet. Sateenkaarihamekin olisi kyllä ihana. Arjen päätteeksi puhuttiin siitä, miten erilailla voi kokea äänen, hälyn ja liikkeen, miten erilaisia tapoja ja tempoja on puhua. Sen jälkeen ollaankin oltu aikalailla hiljaksiin.

Luin lauantai-iltapäiväkirjana Elin Willowsin Sisämaan, oletko lukenut? Sen myötä melankolia kääri minut ympärilleen, tiukasti. Pysähtynyt tunnelma otti täysin sisälleen ja teksti vei mukanaan. Hienosti kirjoitettu, luotu maailma. Vaikuttava, ja kuten jo sanoin, jätti jälkensä (melankoliapeitto on nyt vain riisuttava ympäriltä pois). Suosittelen. 


"On outoa olla ilman suuntaa, näkemättä horisonttia. En ole menossa minnekään."

- Elin Willows, Sisämää
 

merimerimeri

Olihan reissu! Kuvia ja sanoja, merimerimeri, hyvää seuraa, maukkaita aterioita, ajatusten vaihtoa, uppoutumista, lämpimät kalliot, auringonnousu, tuuli, tynnyrisauna ja uskallus meriveteen, yhteysalukset, maisemat ja merimerimeri...

Kirjoitin runonkin

Lusikkani on paljolla 
rohkeudella täytetty.

Kahleeton katseeni 
näkee silmänräpäyksen
verran aamunsarastusta.

Voisi jäädä maisemaan

Erään maanantaiaamun maisema. Sitä löytää itsensä lähipusikosta pikaseikkailemasta ennen todellisuuteen astumista, havahtuu siihen, että aika kuluu liian nopeaan, ajatus on ihan toisaalla, pää on ihmeen tuulettunut ja erittäin varma siitä, että voisi jäädä maisemaan, 

pusikko ja todellisuus käyvät raivopäistä köydenvetoa, vaikka kumpikin tietää, että 

lopputuloksen on oltava järkevä ja asiallisen tunnollinen. Ehkä voin kuitenkin iloita siitä, 

että pusikko edes yritti, sillä silloin toivo ei ole mennyttä! 

Olen löytänyt ääriviivani (sunnuntai-illan yinjooga), lukenut Saara Turusen Rakkaudenhirviötä (jestas miten hieno) ja astunut märkään, pimenevään syksyyn (tuli ja yllätti). Kastuin villasukkiani myöten. 

 

Innostaa!

Mistä sinä innostut juuri nyt? Minua sykähdyttää ja innostaa suuresti oman kaupunkini osallistuminen UPEA18 - kaupunkitaidefestivaaliin. Iso viljamakasiinimme rautatieaseman kupeessa sai kylkiinsä Fabio Petanin taidetta ja Leon Keer luo parhaillaan poliisilaitoksen päätyyn asiaankuuluvaa ilmettä avustajansa Massinan kanssa. Ihan huippua! Täällä meillä oli myös viime torstaina ihan ensimmäinen Salon Taiteiden yä, hienoa sekin! Kaupunkilaiset olivat kiitettävästi liikenteessä ja tapahtumatarjontaa oli yllinkyllin. Jatkoa tälle tapahtumalle seuraa varmasti, uskon niin. 

Taiteen syntyminen, näkyminen, kohtaaminen ja ylipäätään läsnäolo synnyttää minussa intoa. Uskon sen hyvinvointia, iloa ja yhteisöllisyyttäkin tuottavaan voimaan ja senpä takia tämä kaikki täällä tapahtuva on nyt erityisen merkityksellistä minulle, meille, tälle koko kaupungille. 


 

Olen ollut

Tällä viikolla olen ollut

rannalla
kesäisen pehmeässä lämmössä
inspiroivalla luennolla
auringonkukkapellossa
kaislikossa
joogamatolla
parvekkeella aamukahvilla (yhä!)
horisontin äärellä
toisissakin töissä
selkä suorana
ärsyyntynyt, mutta myös tasaantunut
Hanko Foto Festivaleilla
uusissa suunnitelmissa
kokouksessa
Hangon Makaronitehtaalla (juuri ennen kuin sulkivat kesän päätteeksi)
unissa
Camilla Läckbergin Leijonankesyttäjän sivuilla
kukkamailla
aikaisen aamun sumussa
ajatuksissani
kotimatolla (vaikea irtautua aamuisin pois)
saappaissa, tennareissa, paljain varpain
kahvilla, viinillä ja k-kaupan pihalla
kauniissa rakennuksessa
laiturilla viime viikossa

ja nyt kotisohvan nurkassa, aamukahvi vierellä, tässä vapaassa sunnuntaissa. Täytetty olo, on ollut paljon kaunista ja kiinnijäävää, pitkäkestoisuudella kuorrutettua. Pitelen kiitollisena. 


Päivieni hetkiä löytyy myös instasta, nähdään sielläkin!