keskiviikko 11. huhtikuuta 2018

Maisemia varrella









































Kun ei pääse ulos pitää maisemat tehdä itse.

Olen miettinyt paikkoja, kuljettuja teitä, maisemia varrella ja tätä:

Ihminen jättää paikat taakseen kuvitellen aina voivansa palata. 
Ehkä se on psyyken keino suojella liialta nostalgialta, 
ainut tapa mahdollistaa liike. 

- Katriina Ranne, Miten valo putoaa 


8 kommenttia:


  1. Olisikin liian raskasta,jos jokaiselle kauneudelle olisi kerrasta jätettävä hyvästit ikuajoiksi.Onneksi tarvittaessa pystyy palaamaan mielessään ainakin.♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No olisi, ihan kauheaa! Mielummin ajattelee "Nähdään taas"!

      Poista
  2. Joskus on hyvä ehtiä miettimään kokemiaan maisemia eikä vain aina etsiä uutta.
    Mutta toivottavasti jo pian voisit paremmin, minä jo pääsin nousemaan sieltä sängynpohjalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on totta, Seija. Koetut maisemat, niiden äärellä on hyvä viipyä.
      Nyt on tauti selätetty, mahtavaa! Koko viikon olin kotona, äänikin petti.
      Ja vielä on edessä muutama lomapäivä :)

      Poista
  3. Oi mikä kuva, pysähdyin katsomaan sitä hyväksi toviksi. Kiitos hetkestä!

    -Ruut

    VastaaPoista
  4. monet asiat kulkevat mukana muistoina

    VastaaPoista