Kaksi teosta - Kirjavia ajatuksia

Kaksi teosta 
antamani aiheen "Kirjavia ajatuksia" inspiroimana,
minun tässä ja Ninnun Kuvittelun ilossa.

Enimmäkseen kujalla

Usein tuntuu siltä, että ei ehdi tarpeeksi. Ehkä ehtisi, jos käyttäisi kaikki minuuttinsa tehokkaasti ja tuottavasti, mutta sehän ei ole tavoite, eikä edes mahdollista ollenkaan. Joskus tuntuu siltäkin, että odotetut oleilupäivät menevät hukkaan, että oleilun sijaan pitäisikin kulkea ja mennä ja nähdä. Tai saada jotakin aikaan. Toisinaan on myös hirmuisen vaikeaa palautua arjesta, ja se jos mikä on aika pelottavaa.

On päiviä, jolloin tapahtuu. Ja on niitä päiviä, jolloin asiat pysyvät paikallaan. Oma pää ei vaan tahdo aina pysyä rytmissä mukana, tiedätkö mitä tarkoitan? Silloin ei auta se, että yrittää vaan olla, taikka toistepäin yrittää pysyä tapahtumavirrassa mukana. Silloin on vaan enimmäkseen kujalla. 

Täällä ollaan aika vahvasti sillä kujalla parhaillaan. En tarkoita, että asiat olisivat huonosti, ei ollenkaan. On ollut vapaata, oleilua, menoja, olen nähnyt ja kulkenut ja neulonut sohvan nurkassa. On myös stressiä taustalla, huolta muutoksista, epätietoisuuden aiheuttamaa sekavuutta ajatuksissa. Ehkäpä se on syy siihen, että päällä ei ole mahdollisuutta pysyä rytmissä mukana. 

On miten on, nyt on näin. Asiat selkiytyvät ajallaan. Rytmit palautuvat ja maisema ympärillä kirkastuu. Mielenrauhaa voi löytää sekavan keskelläkin, se on lohtu. Nyt sellaiseksi paljastui jäisen meren luona pysähtyminen ja lumisessa metsässä vaeltelu. 

Niiden yllä

Puut, paljaat oksat, taivas niiden läpi, niiden yllä, reitit ja kartat, suunnat joihin kaartua, kirkkaus, häikäisevä valo, kimaltava maailma, ylivalo, ylikuorma, halki hangen, halki kaupungin, ajatukset askeleitten tahtiin, kupillinen kahvia, sanat ympärillä, kuviteltu maisema, ikkuna, josta katsoa, josta nähdä puut, paljaat oksat, taivas niiden läpi, niiden yllä.




 

Henkisiä vapaapäiviä

Tarvitaan tasapainoista ja pehmeää maisemaa, jotain mihin sukeltaa tasaamaan hengitystä ja tunnekuohuja. 

On niin paljon meneillään. Oli tyttären ensi-ilta, huomenna alkaa toisen tyttären parin päivän vanhojentanssisessio, töissä kuluu kahdeksan tunnin verran vahvaa energiaa päivässä ja tänään alkoi taas ikioma Näköalapaikalla- kurssini (narratiivistaiteellista valokuvatyöskentelyä). Paljon jännittävää ja ihmeellistä siis, väsyä voi sellaisestakin, hyvästä. Se kuluttava energian tuhlaus väsyttää myös, tottakai, mutta kai sellaisesta voi oppia pitämään henkisiä vapaapäiviä, toivon niin. Niin ainakin neuvottiin.

Otin myös tujauksen konjakkia.





 

Kuulin lintujen laulun

 

Arjen keskellä

kuulen lintujen laulun,

miten virkistyn!

 

Veneet, jäät ja puut

Eilen oli Valon päivä, oli harmaata, mutta valo oli silti. Kävin aamusta tarkistamassa veneet, jäät ja puut, tarkistin myös omat ajatukseni sekä kulkureitit, tuuli oli kylmä. 

Tässä viikossa on ollut kaikenlaista, niinhän niissä aina on. Ajatellaan kuitenkin valon kulmasta käsin, sillä sen sanotaan olevan vahvistavampaa.


Onhan ollut

uutta, tarpeellista haastetta (jatkuu)
naurua (kotona ja töissä)
20 vuotias poikani (what?)
kotihipsutteluiltapäivä (paha keli, peruuntunut tärkeä meno, mutta jo uudet suunnitelmat)
laiturikaipuu (mielikuvilla jaksaa)
kirjoittamista (niin tarpeen)
tyttären teatteri-into ja lähestyvä ensi-ilta (toisena Ronjana)
nuorta musiikkia (energiaa!)
tyhjä pöytä (yksikin riittää saamaan aikaan mielenrauhaa)
kissa sai serkkuja (kunpa näkisimme heidät pian :)
toisen tyttären tanssimekon lyhennys (osasin!)
ajantasalle päivitetty kalenteri (jäi vielä tyhjääkin)
muutama lomapäivä tiedossa (tuntuvat ajatuksena pitkältä vapaalta)
kuvaamista (eräs hengittämiseni muoto)
 

ja nyt tähän keittiööni paistaa aurinko, valo.