Lokakuu.
Värien ja tunteiden syvyys, tummuus ja vahvuus.
Pehmeät, mutta salaperäiset vedet, matalat harmaat pilvet.
Tuuli, joka liikkuu hiljaa kuiskien, suuntana tuntematon, vaihteleva, hitaan pyörteinen.
Mieliala korkea ja samalla syvä, kaikenkattava. Avara ja hyvin kapea yhtaikaa. Hiljainen, hyvin hiljainen.
Hyvästien tuntu, ollaan hyvässä turvassa, nähdäänhän taas.
Pois jostakin, eikä kuitenkaan minnekään muualle. Vain tässä, lokakuussa.
Hienot kuvajaiset ensimmäisessä kuvassa.Kesti hetken, kun tajusin.
VastaaPoistaViimeinen kuva taas niin lokakuu.
Jotenkin hiljaiseksi on vetänyt täälläkin päässä.Jossain taitekohdassa ollaan.
Kaunis kirjoitus.
Kiitos! :)
PoistaMinustakin tuo on ihan lokakuu!
Taitekohdat ovat ihmiselle hyväksi. Syksyllä on hyvä hiljentyä. On sellainen pehmeästi peitelty olo.
Kiitos paljon sinulle!
kohti uutta...
VastaaPoista... eteenpäin...
Poistahmm...
VastaaPoista... niin, hm... ;)
PoistaLokakuu <3
VastaaPoistaIhastuttavat kuvat ja lempeä teksti!
Jos en mieti minkään tietyn vuoden lokakuuta, niin minulla lokakuuhun liittyy iloa, väriä, kävelyretkiä viileän aurinkoisessa kuulaudessa, helpotusta siitä, että kesän menettämisestä on selvitty, lintujen talviruokinta alkaa pian ja joulu on tulossa :).
Kiitos paljon Ninnu! :) Lempeä on hyvä tähän aikaan vuodesta!
PoistaJännää, miten erilainen lokakuu voi olla... ihan toinen kuin mulla! Hyvä, syvä melankolia kuuluu mun lokakuuhun, tummenevat sävyt, pehmeä hämärä. Eilen tajusin, että vaikka on upeita värejä ympärillä, niin odotan jo kovasti paljaita puita, alkaa olla oksistojen esilletulon aika!
Nätä on hauska verrata :). Kun sinun syvä kesäsi alkaa elokuussa (jos muistan oikein sanomasi..), niin minun loppuu ja silloin mulla on se hetken melankolia siinä kesän ja syksyn välimaastossa. Sitten on tämä valoisa lokakuu, jonka jälkeen alkaa marraskuussa sävyt tummentua saaden sadunhohtoisia (pienellä s:llä ;) )piirteitä joulun lähestyessä.. Tammi-helmikuussa olen yleensä aika väsynyt. Touko- ja kesäkuu ovat rakkaita valon ja valkoisina kukkivien puiden kuukausia.
PoistaNiin on! Juurikin noin menee mun kesäni! Mulla syyskuu on vielä kesää, kunnes värit alkavat loistaa ennen lokakuun tummenemista. Marraskuu, vanha lempikuuni, joka on valitettavasti muuttunut niin, ettei siitä löydä enää sen oikeaa luonnetta: jäätynyt maa, hiljainen maailma, pysähtynyttä ja hivenen kuollutta, kylmää ja ikiaikaista. Talvi on... kunnes tammikuun alussa alkaa kirkastua hiljalleen. Tammikuu on kyllä pitkä ja väsynyt kuukausi, siinä toivoisin kuukauden vapaan kaikesta. Sen jälkeen onkin päällimmäisnä valon voittokulku!
PoistaAh, ihanat kuvat ja sanat, kiitos. Ja mietin, että myös luonnonveden viileys, kun sitä kokeilee kädellä. Se on tarpeen (päästä vesimaiseman alle tai sisään hetkeksi noinkin pienesti). Rauhoittaa.
VastaaPoistaKiitos Katja itsellesi! Vesi on ihana.
Poista