Kyllä, sekä vanhat kansansadut että Odysseuksen kaltaiset eepokset opettavat meille, että elämä on matka, sen kuvio on kotona - poissa - kotiin: meidän täytyy lähteä, sillä on mentävä maailmalle, on katseltava ympärilleen, on kohdattava rasituksia ja vaaroja, on jouduttava koetukselle, on kypsyttävä uusien kokemusten ja tietojen myötä. Sitten voimme palata kotiin - muuttuneina, tarina mukana matkalaukussa.
Merete Mazzarella: Elämä sanoiksi
On jouduttava koetukselle. Kyllä. Lapselle vakuuttelin tänään, että pettymyksiäkin tarvitaan, ilman niitä ei synny onnistumisen kokemuksia. Helppo sanoa.
On katseltava ympärilleen. On totisesti. Laput silmillä ei voi muuta kuin kompastua kinttuihinsa.
On mentävä maailmalle. JUUU! Lissabon kiitos, Lontoo, Firenze, Dublin, Krakova, minä lähden heti! Noh, varmaa on tällä hetkellä Kööpenhamina, oi odotan niin kesäkuuta, mutta joo, koko maailma on mua varten. Vakavasti puhuen, maailmahan on kotioven ulkopuolella, joskus seikkailu voi odottaa jo rappukäytävässä tai lähimmässä pusikossa.
Täällä on menossa parantelupäivät ja on ollut aikaa mietiskellä. Maailmaa ja muutakin. Sitä, miksi jännittää uuteen sukeltamista, vaikka tietää sen hyvää tekevän voiman. Sitäkin, että asioita on otettava puheeksi, jotta niihin voi löytää ratkaisun. Ja sitä, miten asioilla on juuri niin monta näkökulmaa kuin on ihmisiä asian ympärillä. Eikä minun tarvitse olla vastuussa kuin omasta näkökulmastani. Ystävän ääni puhelimessa oli raikas ja iloinen, miten se virkistikään, kiitos siitä.
Tuollaisia mietiskelyaikoja todella tarvitaan, niitä pitäisi vain pystyä ottamaan ihan normaalin arjen keskellä. Mutta tutulta kuulostaa tuo sinun tilanteesi.
VastaaPoistaMerete Mazzarellan hienoja ajatuksia on minunkin päiväkirjaani päätynyt :)
Niin totisesti tarvitaan, ja mielummin niin, ettei se ole sairasloma... Mukava kuulla, että tutun kuuloista, vertaistuki on aina hyväksi, kiitos :) Mazzarella on hyvä, terapeuttinen.
PoistaKovin ilahduttaa aina postauksesi, moni blogi kun on tyystin hiljentynyt.
VastaaPoistaMinulla on yksi Kööpenhaminaan hullaantunut ranskalainen ystävä.
Minuun pätee tuo lause "maailmahan on kotioven ulkopuolella, ...". Ei ole oikeastaan mitään kaukokaipuuta, kun on jotenkin "maailmalla" koko ajan.
Usein jännittää ihan turhan takia. Usein kaikki sujuu lopulta ihan helposti, kun heittäytyy oikealla hetkellä. Joskus se hetki on ihan puolihuolimattomasti käsillä.
Hyviä asioita viimeisessä kappaleessa.
Onpa kiva kuulla, Sari. Minäkin ilahdun kaikista uusista posteista, sillä on totisesti hiljentynyt. Minä ajattelin kuitenkin vielä jatkaa.
PoistaNiin, sinä siellä maailmalla! Ja onhan se täälläkin, maailma, ihan käsillä. Minä kaipaan aikalailla jatkuvasti matkanteon tunnelmaa, toisia kaupunkeja, rosoisia pintoja.
Niin tekee. Puolihuolimattomasti käsillä, juuri niin. Pitää olla myös rohkeutta siihen heittäytymisen hetkeen ja tarttumiseen.
Jännää, miten maailmanjano voi myös hiipua täysin.Nuorena maailmalla tukka putkella ja
VastaaPoistanyt riittä yksi ainoa paikka-siellä mistä löytyy se sielunmaisema.
Koko maailmaa kannan mukanani,mutta yksi maisema riittää.
Niin, asiat muuttuvat. Mulla oli monta vuotta niin, etten kaivannut nuoruusseikkailujen jälkeen minnekään, mutta nyt taas kaipaan. Kaipaan kulkemista ja näkemistä, vaikka samalla viihdyn kotona hyvinkin tiukasti.
PoistaMaisemat, niitä otan ympärilleni useita, mielellään vaihtuvia.