Uuvuttavan vinkumisen ja uikutuksen keskellä havahduin muutamaan tosiasiaan. Asioita tapahtuu. Kaikenlaista on meneillään. Olen oikealla suunnalla. Pieni on tärkeää, sillä se saattaa kasvaa, jos sille antaa mahdollisuuden. On hyvä kohottaa omassa mielessä vähäinenkin korkeuksiin, sen sijaan että koko ajan mollaa itseään siitä, ettei heti kykene suuriin tekoihin. Piste.
Havahtumisen aikoihin kohtasin kengät. Ihan huikeat kengät (jälkikasvu oli jostain syystä toista mieltä, koroissa oli kuulema jotain vikaa). Ihanat jalassa, varmat ja rohkeat. Maksoivat 1,50 e. Kohtasin myös punaisen nojatuolin. Maanantai-iltana työpäivän päätteeksi tämä tyttö huristeli tyytyväisenä autolla kotiin punainen, täydellinen, pikkuinen, söpö 15 euron nojatuoli takaluukussa. Ei hullumpaa. Asioita tapahtuu, kaikki ei ole aina selkeää ja selvää, toisinaan tarvitaan punainen nojatuoli tai varmat kengät yllättämään ja tuomaan iloa, ehkä jopa osoittamaan omalla tavallaan suuntaa tai sitten vain tämän hetken onnea.
Olen nyt 46 vuotias. Mulla on moniteholasit, vetävät kengät ja lentoliput taskussa. Olen karkkilakossa, kuntojumpassa ja toisinaan hyvin kaukana. Juuri nyt istun punaisessa nojatuolissa ja olen ihan tässä.
Sulla on myös tosi pieni kengännumero ;)
VastaaPoistaNo kolmekasi suurinpiirtein, onko se pieni? Noi oli just sopivat.
PoistaPeukutus kuntojumpalle ja iälle ja lentolipulle ja vinkumisen ja uikutuksen lopettamiselle ;) Ihan mielttömän ihanat kengät, niistä huokuu just se varmuus!
VastaaPoistaKiitos peukusta! :) Mä yritän parhaani, ain ei onnistu, mut vähän kerrallaan. Ja lentolippu, oioi! ;) Se on luksusta! Kiitos, minustakin, kuulen jo kopisevat, varmat askeleet...
PoistaNuoriso ei viellä ymmärrä mukavuuden päälle, siksi heistä on noissa koroissa vikaa.....:)
VastaaPoistaNo ei totisesti ymmärrä :D Eka kysymys oli sävyltään epätoivoinen "MITKÄ NOI ON?"!
PoistaYES! Hyvä, Satu! Ties minne nuo kengät sinut vielä vievät, lentolippukin on jo valmiina, hienot, upea löytö. Punainen nojatuoli! Sitähän nyt ehdottomasti kaipaa, istua kaiken sen värilämmön ja -energian sylissä.
VastaaPoistaMinä olen ollut vuoden vaihteesta asti (näkymättömässä)karkkilakossa. Syön silti ihan kaikkea, mitä mieli tekee, siis karkkiakin. Lapset kysyvät: "Eikö sun pitänyt olla karkkilakossa?" Vastaan: "Olenkin." Aiempi lakko kesti kolme kuukautta, ja se oli lasten mielestä tosi tylsää (vaikka herkuttelin silloinkin, korvasin karkit kaikilla ihanilla leivonnaisilla, hedelmiäkin söin). Sinulle sisua (ei sitä karkkivesiota), pystyt ihan mihin vain!
Kiitos Katja :) Kengät vielä yllättävät mut, olen varma siitä! Ja nojatuoli on täysin kissan valloittama, jyrätä täytyy, jos siihen haluaa istahtaa :D
PoistaHeh joo, mun lakkoilut on olleet lyhyitä ja samankaltaisia. Nyt päätin olla ilman karkkia ja suklaata toukokuulle (Salon seiska-juoksutapahtuma silloin) asti. Vielä on mennyt ok, mutta en vältä mitään muita herkkuja, korvikkeita tarvitsen nyt aluksi ainakin. Pikkuhiljaa on sisukas mottoni!
Valmiina menoon:)
VastaaPoistaVarmoin askelin!
PoistaMielikohtani postauksessasi oli tuo: Piste.
VastaaPoistaHyvältä pohdintasi muutenkin kuulostaa.
Malttamattomana odotan kuvaa punaisesta nojatuolista. T. Toinen punaisen nojatuolin omistaja
Pisteitä täytyy olla, ainakin olemassa hetken, vaikka sitten katoaisivatkin väsymyksen ja arjen alle... Kiitos Seija. Oi, sullakin! Laitan kyllä kuvan vielä, nyt vaan valoisa kuvausaikaa ei ole ollut.
PoistaKuinka tärkeät mukavat ja varmat kengät ovatkaan!Ja pienet oman elämän päätökset, oli se sitten punaisen tuolin ostaminen tai joku muu asia.
VastaaPoistaEpämukavat kengät tietävät epämukavaa päivää ja sitä kautta omasta elämästä päivän tuhlausta.
Järkevämpää omistaa varmat kengät ja tuhlata johonkin mieltä ylentävään. Ihana postaus oli tämä! <3
Tosi tärkeät! Ja päätökset, kyllä, niitä tarvitaan. Kiitos paljon sinulle!
PoistaAivan ihanat kengät, oi!
VastaaPoistaKiitos, minäkin rakastuin niihin ihan heti.
PoistaNyt kyllä hymyilyttää. Kiitos.
VastaaPoistaHyvä juttu, Ilona, minuakin nuo kengät hymyilyttävät.
Poista