Ennenkaikkea tarvitsin meren. Sen ääni vaimensi kaiken muun turhan, mitätöi joutavat, antoi raikasta happea vapaammille ajatuksille. Tuntui toisenlaiselta, väsynyt arkipäiväinen niin kaukaiselta.
Minäkin tarvitsisin nyt meren tai jotakin... Kuule perjantain ja lauantain välisenä yönä kun valvoin enkä rauhoittunut millään. Ajattelin, että jos toimisi se ihime... Katsoin pädiltä sen ja nukahdin. Voi ihime!
Välillä metsäkin on tarpeen, tai pelto, ihan lähipusikkokin kelpaa, mutta meren kaipuuseen ei käy kuin meri. Sillä on vahvin vaikutus minuun. Oi ihimettä!! Mä uskon siihen, että sen myötä tulee unikin, niin kaunis, rauhoittava, ja kuten jo fb.ssa sanoin, toimii meditaationa. Kiitos kun laitoit sen :)
Kiitos paljon. Meressä on rauha, vahva, voimakas, tosinaan villikin, mutta rauha silti. Meillä on tässä meri ihan lähellä, olen siitä kiitollinen. Kuvat ovat vähän kauempaa, käytiin Hangon rannalla.
Kyllä, sisäinen pakko, tarve, tunne, että on päästävä, nähtävä. Ja luulen, että tärkein on se horisontti, tarvitsen sen rauhoittuakseni, ollakseni varma. Ranta riittää rauhoittumispaikaksi, tulen helposti merisairaaksi :)
Luulen, että minulle tulisi ihan sisämaassa jotenkin klaustrofobinen olo. :D Ei minun (onneksi) ihan vedessä tarvitse asua, "pyöräilymatkan päässä" riittää. Ja merikuviasi katselisi vaikka kuinka paljon. :)
Niin, kun asuu meren vieressä, ei sitä edes osaa ajatella, ettei se olisi tuossa lähellä, helposti saavutettavissa. Totta, kaipuu olisi valtava, jos kauempana asuisi. Kiitos paljon Pitko :)
Meri tuo ilon:)
VastaaPoistaNiin tuo, vapauden myös, ja rauhan.
PoistaIhanuutta on myös, ettei tarvitse olla keskellä merta nauttiakseen siitä.
VastaaPoistaNiinpä. Mulle riittää ranta, tai oikeastaan jopa tarvitsen sen rannan, koska keskellä merta tulee huono olo :)
PoistaMinäkin tarvitsisin nyt meren tai jotakin... Kuule perjantain ja lauantain välisenä yönä kun valvoin enkä rauhoittunut millään. Ajattelin, että jos toimisi se ihime... Katsoin pädiltä sen ja nukahdin. Voi ihime!
VastaaPoistaVälillä metsäkin on tarpeen, tai pelto, ihan lähipusikkokin kelpaa, mutta meren kaipuuseen ei käy kuin meri. Sillä on vahvin vaikutus minuun. Oi ihimettä!! Mä uskon siihen, että sen myötä tulee unikin, niin kaunis, rauhoittava, ja kuten jo fb.ssa sanoin, toimii meditaationa. Kiitos kun laitoit sen :)
PoistaEttä. Tuo kolmas kuva. Hitsit miten upea- ja rauha siinä.
VastaaPoistaTuota kaipaan kun asun sisämaassa.
Kiitos paljon. Meressä on rauha, vahva, voimakas, tosinaan villikin, mutta rauha silti. Meillä on tässä meri ihan lähellä, olen siitä kiitollinen. Kuvat ovat vähän kauempaa, käytiin Hangon rannalla.
PoistaMeri on aina kaunis!
VastaaPoistaNiin on, kaikissa väreissään ja mielialoissaan.
PoistaMinäkin tarvitsen välillä meren! Se on sisäinen pakko. Ja riittää, että pääsee rannalle istumaan. Se tuoksu, tuuli, horisontti ja lokit.
VastaaPoistaKyllä, sisäinen pakko, tarve, tunne, että on päästävä, nähtävä. Ja luulen, että tärkein on se horisontti, tarvitsen sen rauhoittuakseni, ollakseni varma. Ranta riittää rauhoittumispaikaksi, tulen helposti merisairaaksi :)
PoistaMinä tajusin viime vuonna, että meri on yksi voima-maisemistani <3 Voi meri, meillä sitä ei ole, mutta lomalla sen perään lähden <3
VastaaPoistaKannattaa lähteäkin!
PoistaLuulen, että minulle tulisi ihan sisämaassa jotenkin klaustrofobinen olo. :D Ei minun (onneksi) ihan vedessä tarvitse asua, "pyöräilymatkan päässä" riittää. Ja merikuviasi katselisi vaikka kuinka paljon. :)
VastaaPoistaNiin, kun asuu meren vieressä, ei sitä edes osaa ajatella, ettei se olisi tuossa lähellä, helposti saavutettavissa. Totta, kaipuu olisi valtava, jos kauempana asuisi. Kiitos paljon Pitko :)
PoistaIhana meri. Siitä onkin liian kauan kun tullut oltua meren rannalla.
VastaaPoista