Hiljaisuus tilana

Näinä päivinä ei ole oikeastaan mitään sanottavaa. Ja samalla asiaa olisi vaikka kuinka paljon. Sisällön laaduton ja synkkäsävytteinen tunnelma vaatii kuitenkin hiljaisuutta. Hiljaisuuskin voi käydä raskaaksi, hyvin ahdasmieliseksi, vaikka useimmiten hiljaisuus tilana onkin minusta onni. 

Juuri nyt

sakea räntäsade

Totuus Harry Quebertin tapauksesta (Joel Dicker)

kupillinen kahvia, haen toisenkin

paloja tyttären suklaalevystä

yllättävä vapaailta kuskin tehtävistä

monta omakuvaa selattavana (ja valinnan vaikeus)

täysi tiskipöytä

ajatus pienestä päätöksestä

omien lasten höpötysten ja naurujen (onni) jälkeinen

hiljaisuus (onni).

Silti

Tämä ajan kulku, miten ollaan jo tässä, minä kun olen vielä kaukana menneessä. 

Väsymys kalvaa. 
Silti, valossa kaikki on kuitenkin kevyempää. 
Siitä huolimatta väsyttää. 

Auringon ikävä, pehmeän tuulen kaipuu, syvän lämmön tarve. 

Tärkeimmät juuri nyt.

Kaiken lisäksi

Kyllä oli upea meininki Kulttuurikutsussa! Hienoa ohjelmaa ja runsaasti yleisöä, kädentöitä ja hyvää henkeä, kannatti lähteä mukaan! Kaiken lisäksi Karvisilla oli huikea keikka, ja sen myötä vielä haastattelut Radio Valolle ja Yle Radiolle sekä Yle Lounais-Suomen Uutisille. Eihän tässä voi nyt muuta, kuin lähteä huomenna keikalle Stadikalle!

Haastattelu n. 5 min kohdalla!

Kaikessa mukana

Täällä on tuhat rautaa tulessa. Tyttärellä on tänään Lumikki-näytelmän ensi-ilta tetterilla, se kuuluu taiteen perusopetuksen projekteihin. Torstaina Turun Skanssissa on Kulttuurikutsu-tapahtuma, jossa soittaa miehen ohjaama bändi Karviset. Karviset ovat mukana myös perjantain Tavikset Stadikalla-tapahtumassa. Minä kuljen kaikessa mukana, rooleina mulla tällä kertaa lipunmyyjä ja valokuvaaja. Väliajat virkkaan ympyröitä ja nukun.

Kuiskaus puulle

Eilisessä päivässä, ystävän tapaamisessa, yhteisissä puheissa oli häivähdys vaaleansinistä. Oli myös valkoista teetä, japanilaisia muistoja, totuuksia siitä, miten nähdä itsensä. Hento odotus, kuiskaus puulle. Annathan taas vaaleanpunaiset kukkasi, tulen luoksesi silloin, katson maailmaa vaaleanpunaisen taivaan alla.

Hetkinen

"Ohi kiitävä hetki voi herättää aktiivisen pohdinnan ja pitkän ajatusketjun, joka nopeasti tuottaa mielikuvia ja laajempia näkemyksiä."

"Sivupolkuja ja vertikaalisia häiriöitä muodostuu jatkuvasti ajatteluketjun tielle, kun assosiaatiot vievät ajattelua eri suuntiin." 

Jaana Saario
Läpivalaisu
Kuvataiteellisen prosessin jälkiä

Ja kauneutta

Valoakin on. Poukkoilusta huolimatta. Ja kauneutta. 

Ilona lähetti molempia postitse, lämmin kiitos!

Lisää aikaa

Nyt tarvittaisiin jonkinlaista ryhdikästä, selkeää ja tavoitehakuista toimintaa. Tarvittaisiin myös aikaa. Lisää aikaa, vapaata aikaa, aikaa ajatella, järjestää ajatukset, pysyä samoissa ajatuksissa, aikaa sille, ettei tarvitse koko ajan poukkoilla. Poukkoilu saa aikaan kiukkua. Ja unohduksia. Ja lopulta aloitat taas alusta. Tai sitten et vain jaksa edes aloittaa, vaan kiukkuat ja koet turhaksi liian lyhyen hetken, sillä eihän siitä mitään tule, kun kohta taas on jo muuta. 

Opintokriisi. Ottaa pattiin. Tekee mieli hankkia menolippu hyvin kauas, paeta paikalta. Vaan mitäpä se nyt auttaisi.

Ei kai auta muu kuin astua suohon. Suorin vartaloin, tulta päin-asenteella (on ollut mottoni opintojen ajan), niinä riekaleisina ajanhetkinä, mitä saa haalittua kasaan.



  

Lentoon

Kevät tuntuu kerta kerralta ihmeellisemmältä. 

Olen aika sekaisin, 
hihkuttaa ja kuplii.
Kuin olisin lentoon lähdössä. 

15 ja monta muutakin hyvää

Meillä on täällä ihana 15-vuotias tyttönen! Sillä on repaleiset farkut ja vahva nauru, se tahtoo Lontooseen, Australiaan ja joka paikkaan ja haaveilee uimisesta delfiinien kanssa, se piirtää kauniisti ja rakastaa kirahveja. Ollaan juhlittu, herkuteltu ja käyty kirkossakin yhdessä. Rippileiri on heti kesäkuun alussa.



Monta muutakin hyvää on meneillään. Pääsiäisvapaus on parasta, aurinkokin tuli. Remontit on tehty, koti on paljon väljempi, on tilaa hengittää. Tekee mieli lenkkeillä, juosta aurinkoon, villiintyä valosta! Saattaa olla myös otollinen hetki kääntää ajatukset kohti opintoja, asettua taas niiden pariin, saada ne vielä joskus valmiiksikin.