Valkea, tasainen maisema, appelsiineja ja minttuteetä.
Kello tikittää, kissa mönkii peiton alle, nukahtaa.
Tekee mieli käpertyä viereen, nukkua muutama päivä,
herätä siihen, että olisikin jo aurinko ja tennarikelit.
Kirppariltä löytyi hassut kupit. Väri tekee terää.
Haluaisin olla rohkeampi. Mitä se sitten onkaan.
Sanovat että rohkeus on sitä, että toimii vaikka pelkää. Omaa suhdettani rohkeuteen en osaa vieläkään muodostaa. Niin, mitä se on, mitä se on.
VastaaPoistaMukavat kupit. Hyvä että sinulla on ne appelsiinit nyt.
Niinpä, jäin sitä oikein miettimään...kun haluaisin olla joo, rohkeampi, mutta jos se on sitä, että toimii vaikka pelkää, niin siihen nykyään jo useimmiten pystynkin...Olen jo aika rohkea sanomaan mielipiteitäni, rohkea olemaan sitä mitä olen...ehkä nyt haenkin jotain sellaista rohkeutta ihan itseni kanssa...hm...tämä selvinnee kevään mittaan.
PoistaKupit on aika hilpeät, naureskellen ne kotiin kannoin. Ajattelin käyttää lautasia kukkapurkkien alla. Ihmeesti mies ja tyttökin ihastuivat noihin, yllätyin. Ja kyllä, appelsiinit :)
Ohho, ihan samat aatokset täällänäin. Heräisikin kevääseen... Toisaalta on aika ihana huomata kevään tulevan, pikkuhiljaa, ja iloita niistä pienistä ihmeellisistä asioista. (Voisi kerätä sellaista listaa keväthuomioista, aina kun hoksaa jonkun uuden kevään merkin, kirjoittaisi ylös)
VastaaPoistaRohkeudellekin nyökyttelen.
Ja vielä värit: itse kotiutin piristävän väriset kuulokket :)
Olet oikeassa, hienompaa on sillai pikkuhiljaa, silloin ehtii nähdä ja huomata, ja se vasta tärkeää onkin. Kiitos nyökyttelystä :) Värit on nyt tosi tärkeitä. Haluaisin pukeutua värikkäämmin, kirkkaammin, mutta ei mulle sovi. Siksipä värien täytyy löytyä ympäriltä.
PoistaOlen usein sellainen josta sanotaan "tyhmänrohkea". Kun sen lisäksi olen toisinaan melko impulsiivinen, niin siinäpä yhdistelmä. Olen toisinaan hiukan liian uhmakas.
VastaaPoistaToisaalta olen joissakin aivan ihme asioissa täysin nynny, vaikka en kyllä sittenkään tiedä onko niissä kysymys rohkeuden puutteesta ensinkään, vai olisiko se jotakin ihan muuta.
Piilomajan Kati
Tyhmänrohkeakin pitää joskus olla! Viimeksi sunnuntaina erään päähänpiston takia, mutta kannatti :) Mä en ole impulsiivinen ollenkaan, harkitseva useimmiten. Tota päähänpistoakin piti harkita yhden kauppareissun ajan.
PoistaVoi olen jo jonkin aikaa tykännyt kovasti blogistasi - nyt kommentoin, kun oli niin samoista asioista kyse kuin omassa postauksessanikin tänään. Ostin juuri kuppiesi väriset sukkahousut alennusmyynnistä, josko kerrankin olisi sellaiset että pysyisivät ylhäällä ! Väri tekee terää.
VastaaPoistaHei Sari ja onpa kiva kuulla! Kiitos :) Ja totisesti väri tekee terää ja sellaiset sukkahousut, mitkä pysyvät ylhäällä ovat tosi tärkeät!
PoistaPiristävät talven kupit!
VastaaPoistaJuu ne on aika hauskat :) Hyvät valkean harmaan keskelle, lupailevat keväästä.
PoistaOnhan kirppisonni ollut täälläkin suopea, ihanat kupit, noista voi juoda auringon!
VastaaPoistaMinäkin haluaisin olla rohkeampi, mutta toisaalta olen välillä vähän uhkarohkea.
On ollut, ja muutakin ihanaa sieltä löytyi! Ah, ihana ajatus, juoda aurinko! :)
PoistaOlen tässä miettinyt, että taisin olla hiukan väärillä raiteilla tuon rohkeuden suhteen. Luulen, että kyse taitaakin olla sisukkuudesta...ehkä. Pitää pohtia. Välillä on hyvä ollakin uhkarohkea, minun mielestä. Mulla on sellainen motto tullut tässä vuosien varrella tiukkojen paikkojen suhteen, että tulta päin vaan! Ja hyvin on mennyt :D enimmäkseen.