On vaikeaa tajuta oma ikä, eikö olekin? Enkä oikeastaan tiedä, kumpi on vaikeampaa, se oman iän tajuaminen, vaiko kuitenkin se, että lapset kasvavat ja ovat yhtäkkiä niin isoja, fiksuja ja ihan pian aikuisia! Se tuntuu toisinaan siltä, että itse on jäänyt jonnekin kauaskauas (noh, yleisesti tuttu tunne meikäläiselle), elää vielä niissä ajoissa, kun käsi kädessä kuljettiin, kun kaikki oli ihmeellistä ja päivät olivat täyttä leikkiä. Nyt on toisenlaista, kasvamista, omia askeleita ja valintoja, irtautumista ja erillään oloa. Sekin kaikki on niin ihmeellistä, nyt äidin mielestä, ihanaa ja hyvin ihmeellistä.
Meidän poika on tänään 17 vuotias.
Onnittelut pojalle!
VastaaPoistaKiitos, kerron :)
PoistaTeillähän on sitten synttärit lähekkäin. Onnea! Upea vaihe varmasti tuokin, kun näkee oman lapsensa hapuilevan jo kohti aikuisuutta. Meillä vielä tuota leikkivaihetta riittää. Mutta ekaluokkalainen on jo selvästi iso, ja koulu tuo uusia asioita tullessaan. Minä huomaan, että on aika erilaista olla äitinä nyt pienelle vauvalle, jos vertaa aikaa seitsemän vuotta taaksepäin.
VastaaPoistaKirjoitusintoa sinne vielä toivotan! Mulla vähän samaa puuhaa.
Teillähän on sitten synttärit lähekkäin. Onnea! Upea vaihe varmasti tuokin, kun näkee oman lapsensa hapuilevan jo kohti aikuisuutta. Meillä vielä tuota leikkivaihetta riittää. Mutta ekaluokkalainen on jo selvästi iso, ja koulu tuo uusia asioita tullessaan. Minä huomaan, että on aika erilaista olla äitinä nyt pienelle vauvalle, jos vertaa aikaa seitsemän vuotta taaksepäin.
VastaaPoistaKirjoitusintoa sinne vielä toivotan! Mulla vähän samaa puuhaa.
Niin onkin, ja vesimiehiä molemmat :) Kiitos! Iso nuori mies hän jo on. Meillä on sitten vielä kaksi tyttöä, toinen täyttää pian 15 ja toinen on 10, alkaa olla leikit leikitty tässä kodissa...onneksi tuo pienin vielä toisinaan innostuu... :) Ekaluokkalainen onkin jo iso ja kyllä, koulu tuo ihan uutta sisältöä elämään. Voi että, äitinä pienelle vauvalle...nauti, vaikka välillä onkin taatusti rankkaa!
PoistaSullakin kirjoitushommia...sujuvaa voimaa sinne! :) Mulla eka essee menossa, aika takkuista, mutta aloitettu on, jes!
Onnea 17! On lohdullista ja turvallista, jos seuraava sukupolvi on fiksumpi kuin meidän.
VastaaPoistaKiitos Ninnu! Näyttäisi vahvasti siltä, että on.
VastaaPoistaOnnea pojalle! Komea nuori mies jo!
VastaaPoistaAika kiirii niin, että joka vuosi tuntuu, että se oli himpun verran edellistä lyhyempi.
Täälläkin vauva täyttää ensi kuulla 12 ja esikko yltää loppuvuonna 23 ikään.
Ja Satu, sinä itse näytät yhä senikäiseltä, jolloin kuljettiin käsi kädessä huolia vailla!!
Kiitos! Aika tosiaan kiirii, hurjaa! Sullakin ensimmäinen jo 23! Ja pikkuinen jo kohta teini-iässä! Huh hei.
VastaaPoistaVoih kiitos, kyllä vaan kasvoissa vuodet jo näkyvät ja väsymyskin, voi voi. Kunhan saadaan kevätaurinko esiin, jos sitten virkistyisi!
Onnea kovasti!Minunkn ainoa poikani täytti 17 marraskuulla ja ihmettelen kuinka hieno nuori mies meillä asuukaan.Toivon kaikkea hyvää niin sankarillesi kuin sinullekin.
VastaaPoista♥
Kiitos paljon Maria! Sinä sitten tiedät, miten ihania nuo 17 vuotiaat miehen alut voivat olla :) Ihmeellistä on sekin, miten hetki sitten oli vieläniin vaikeaa ja yhtäkkiä kaikki on taas muuttunut. Hämmentävää, onnellista! Kiitos samoin Maria, teille myös sinne, kaikkea hyvää!
PoistaSitä vain katsoo ja ihmettelee, uskomatonta, missä vaiheessa tämä kaikki tapahtuu... Joidenkin ystävien lapset ovat jo muuttaneet pois kotoa, irronneet omaan elämäänsä. Ei voi käsittää. Mutta, onnea pojalle, hän on tosiaan iso, ihan melkein aikuinen.
VastaaPoistaNo sanos muuta, viuh vaan, ei meinaa ollenkaan tajuta! Kiitos, kyllä on jo iso, fiksu nuori mies. Sulla siellä erilaiset meiningit vielä, hassua tämä elämä, eikö olekin?
PoistaNiin tuttuja tuntoja! Täällä käydään samoja ajatuskiemuroita läpi, miten aika kulkee, me sen mukana, miten hetkistä muovautuu päiviä, kuukausia, vuosia, vuosikymmeniä.... oi. Ja lapset, vielä äsken helmoissa kulkeneet, nyt siipiään kasvattamassa ja omia suuntiaan hakemassa, lentopyrähdyksiä tekemässä.
VastaaPoistaIsosti onnea komealle nuorukaiselle!
Hämmentävää tämä elämä. Suloista ja haikeaa, samaan aikaan haluaisi roikkua kiinni ja puhaltaa lempeään lentoon. Oi oi.
PoistaKiitos paljon!
Onnea nuorelle miehelle. Samaa vuosikertaa kuin meidän esikoispoikamme (ja kuopus kymmenen). Haikea ja ihana elämänvaihe tämäkin, saada nuoresta kohta ihan aikuinen tähän rinnalle (minne se pieni lapsi-hän katosi tuosta?) -- tai kai hän harppoo ohitse, niin nopeita tuntuvat kehityksessään olevan, kaikessa nappaavan etumatkaa. Hyvä niin.
VastaaPoistaVoi, sielläkin 17 ja 10 veet :) Kyllä, haikea ja ihana. Tuntuu, että lähes päivittäin saa hämmästellä, melkein aikuinen ja sitten taas toisinaan ihan pienikin vielä.
PoistaVoi kun tuntuvat tutuilta ajatuksesi, katson vierestä täällä myös meidän poikaa, just tammikuussa täytti saman verran, haikeutta ja toisaalta iloa siitä, kun toinen aloittelee jotain itsenäistä, omia polkuja. Viime viikonloppuna järjestin laatikoita, sieltä löytyi kuvia, muistoja, piirustuksia, aivan kuin hän olisi ihan vasta kaikki pienet askartelupiperryksetkin tehnyt ja nyt ollaan tässä. Oikeastaan tuntuu, että elämää alkaa ihmetellä yhä enemmän vanhenemisen myötä, ihmisen kasvu on ihmeellinen.
VastaaPoistaOnnea sinne teidän isolle pojalle! Isoja tunteita on nyt ilmassa näiden isojen lasten kanssa, hämmennystä ja sitä iloa. Totta, vanheneminen lisää ihmettelyn määrää kummasti!
Poista