lauantai 29. marraskuuta 2014

Paistelen tässä kuitenkin kirsikkatorttua







Jatkuvaa opettelua tämä elämä.
Miltä kantilta sitä katselee asioita, kuinka monelta suunnalta?
Minkä suhtautumistavan valitsee? Valoisan, välinpitämättömän?
Yrittääkö löytää ratkaisuja, mahdollisuuksia, 
ajattelutavan, että ihan itse voi luoda uusia teitä,
vai valitseeko niin, ettei(muka)itse voisi asioihinsa vaikuttaa? 


Negatiivinen kohina ympärillä on raskasta. 
Se voi olla raskaampaa niille, jotka ovat kohinan ympäröimiä,
kuin sille, joka sitä luo. 


Meillä on pölykuorrutettu koti, täydessä kaaoksessa.
Paistelen tässä kuitenkin kirsikkatorttua.
Päälle ajattelin ripottella tomusokeria.
 







12 kommenttia:

  1. Tuli tästä mieleen se, kun eilen sateli koko päivän sellaista aivan tomusokerimaista pientä lumen hippua, sumuisen päivän keskellä. Niin että kaikki pinnat, jotka olivat jo ehtineet vihertyä edellisen lumen jälkeen, saivat ylleen lohduttavan kauniin, kuin harsonhennon hunnun. Ja sitten siinä sitä oltiin, keskellä sumua ja valkeutta ja kaikki tuntui pysähtyneeltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuvaus. Täällä tulee vain vettä. Välillä senkin keskellä tulee kyllä pysähtynyt tunnelma.

      Poista
  2. Sinulla on hyviä, hirmuisen tärkeitä pohdintoja. Liian usein sitä jää ajatuksien ja ajattelutapojen vangiksi, vaikka kannattaisi astua askel taaemmas ja katsoa asioita uudelleen.

    Täällä on aina niin ihanan rauhallinen tunnelma, olen nyt parina päivänä nautiskellut sanoistasi teekupposen kanssa, kaikista niistä sanoista joita en ollut pitkään aikaan käynyt lukemassa.
    Jäi hyvä mieli, kiitos.

    Pölykuorrutettu koti kuulostaa niin ihanalta sanaparilta, että taidan antaa meidänkin huushollin nauttia kuorrutteestaan vielä tovin jos toisenkin! Nautinnollista viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi paljon kiitos Amanda :) Niin se kyllä on, aina ei muista ottaa askelta kauemmas, kurkata sivulta, vaihtaa näkökulmaa. Onneksi kuitenkin joskus.

      Kovasti lämmittävät nämä sanasi tässä, kiitos. Ihmeellinen on palautteen voima!

      Hyvä, pölykuorrutus on järkevä pitää paikallaan, jos sitä lähtee liikaa pöllyttämään, voi tulla yskänpuuska. Ollaan siis hissuksiin. Sinulle myös, kaikkea lempeää ja hyvää!

      Poista
  3. Kiitos tästä! Minulla meinaa negatiivisuus vallata mielen, vaikka kuinka tappelen vastaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä, sinä siellä. Voi negatiivisuus sentään! Tiedän kyllä tunteen, ja se positiivisuuden vene on tosi kiikkerä, paljon ei tarvita sen keikuttamiseen... mutta toivon kovasti hyvää sinne, valoa mieleen, uskoa tekemiseen, kaikkeen!

      Poista
  4. Niin totta.
    Monta päivää hyvässä energiassa ja sitten yksi negatiivinen lyönti. Mitenkä se meinaa ottaa vallan sillä sekunnilla. Taisteltava ja koitettava pysyä itsekkäänä; ei tahtoisi lähteä mukaan rypemään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet niin oikeassa, just toi, että paljon ei tarvita siihen, että vene keikkaa ympäri! Rypemistä vastaan täytyy pyristellä, hakae heti omaa, tärkeää, hyvää ja kaunista, tehdä kupla ympärille, juosta karkuun, ottaa sivuaskel harhautukseksi. Tsemppiä!

      Poista
  5. Tuo negatiivinen kohina on tosi hyvä termi. Varmasti se on raskaampaa niille, joita se ympäröi. Hankalaa päästä eroon, jos kohisijat ovat lähipiirissä. Ystäviä helpompi vaihtaa kuin sukulaisia.

    Kirsikkatorttu, ah ja voih!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei :) Niin minustakin, se tuli mieleen tässä eräänä päivänä, kun olin ongelman äärellä...Eihän siitä eroon pääse, toista ei voi muuttaa, pitää vaan yrittää löytää oma tapa olla sen sisällä, olla kuulematta. Sietämisen opettelu on vaikeaa. Ja onneksi ei kosketa kotipiirä.

      Juu, kirsikkatortusta tuli hyvä. Taidanpa hakea hiukan aamupalaksi :)

      Poista
  6. Minä taidan olla allerginen sellaiselle negatiiviselle kohinalla, se tekee tosi huonovointiseksi. Onneksi nyt ei ole ympäristössä sellaisia ihmisiä, jotka aiheuttaisivat sellaista.
    Meilläkin on pölykuorrutus kotona, mutta en jaksa välittää. Paljon tärkeämpää on nukkua ja lukea kuin siivota. Tyttö haluaisi nyt leipoa piparkakkuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin tekee, totisesti, mulla alkaa olla jo näppylöitä sen takia.

      Viisas tyttö, piparkakut maistuisivat täälläkin. Onneksi on sitä kirsikkatorttua vielä. Minäkin olen panostanut nukkumiseen. Meillä on aika kauhea kaaos kun rymistellään lasten huoneita uuteen uskoon hiljalleen. Meillä ei nyt tehdä joulusiivoa, vaan joulusotkua :) Kasoja ja pölyjä riittämiin. Kaiken keskellä yritän kirjoitella kouluhommia kuntoon.

      Poista