Ohjelmoitu olotila.
Toisaalta, eteneviä asioita, mukavia tapaamisia,
enimmäkseen kaikkea hyvää vaan, mikäpä tässä siis ollessa.
Kuitenkin, kun kuljen jatkuvasti pimeästä pimeään,
on syntynyt kaipaus sille, että ehtisi
kuljeskella, katsella, nuuhkia ja nautiskella
valoisan hetken valkeasta maisemasta.
Hätätapauksessa sitä kuvataan pikaisesti ikkunan läpi.
Liian ohjelmoitu olotila minullakin. Tänään sunnuntaina en ole tehnyt mitään, ollamöllöttänyt vain. Se on välillä ihan tarpeellista! Pimeys tuntuu nielevän ihan mukanaan, mutta lumi sentään valaisee vähän maisemaa.
VastaaPoistaOllamöllöttäminen on tärkeää, totisesti. Pimeyden ahdistaessa siirrän ajatukset kuukauden päähän ja jo pitenevään päivään :) Voimia sinne ohjelmointien keskelle!
PoistaOksapitsit, oi.
VastaaPoistaNuo hätätapaukset ovat tuttuja. Ikkunankin läpi saa yllättävän paljon.
Niin, oli kaunista kun tuli lumi. Nyt se on jo poissa. Ristiriitaisuus siinä, etten välitä talvesta ja lumesta, mutta kuitenkin ihanan valon se tuo.
PoistaTäällä mennään hätätapausten voimalla tällä hetkellä koko ajan, muuhun ei pysty. Harmi. Onneksi on ikkunat ;)
Tämä vuodenaika edellyttäisi hidasta tahtia elämään, sääli, että se ei yleensä onnistu.
VastaaPoistaNo sanos muuta, eipä onnistu ei. Hitailu, nautiskelu ja aikaa ajattelulle, siinäpä haave.
PoistaLuin tekstisi ja kuten usein käy en saakaan ajatusta muotoiltua kommentiksi asti. Jäin sitten tuohon otsikkoon, kaipaukseen. Siinä on myös ihanuutensa, se on arvon antoa kaipauksen kohteelle. Viime päivinä olen miettinyt kaipaamisen yhteisyyttä. Kaipauksen kohteet voi olla ihmisillä erit, mutta kuitenkin ymmärtää toista, koska tunne on sama.
VastaaPoistaIhana, kiitos :) Niinhän se on, hienosti sanot. On myös mielestäni rikkaus, jos osaa ymmärtää, myötäelää. Ajattelen, ettei se ole itsestäänselvyys ollenkaan.
PoistaLumisen ajatukset tuossa yllä pysäyttivät. Niin totta, tuo ymmärrys.
VastaaPoistaPysähdyin tänään myös kynnykselle kotiovella, siinä oli paketti, jonka päällä oli nimeni. Sisältä paljastui huimaa turkoosia ja kääntöpuolelta yllätysviolettia. Oi, lumiset ruo'ot ja sydämen lähettämät lämpöiset sanat, sitten kiemurat muistikirjan kannessa ja postikorttiteokset, oi. Kiitos!
Kyllä, ymmärrys on tärkeä. Arvokas.
PoistaOle hyvä Ilona, kiva, että pidit!
Ihania kuvia ja ajatuksia taas monen postauksen verran <3
VastaaPoistaKatja, kiitos paljon sinulle!
PoistaTuollainen kiire on aika kuormittavaa, vaikka olisi kivaakin tekemistä. Mutta minä ainakin tarvitsen hengähdystaukoja, että jaksan jatkuvia aikatauluja ja kiirettä. Toivon siis sinullekin vähän ilmaa, aikaa hengittää ja levätä. Hyvää viikonloppua!
VastaaPoistaNii on, totisesti kuormittavaa. Eikä välttämättä ole kyse kiireestä, vaan siitä, että on liian paljon suoritettavia asioita ja tehtäviä. Kiirettä olen oppinut vähentämään, se on aika lailla itsestä kiinni. Toki ei kokonaan. Hengittelypäiviä on oltava, vaikka aika kiven alla ovat juuri nyt. Sitten otetaan edes hetkiä, tai ainakin yritetään.Olen myös opetellut löytämään tekemisen paljouden keskeltä hyvää tuovaa voimaa, pieniä asioita, omia tärkeitä, sellaisia ajatusliittolaisia, joiden kanssa voi vaikka hypätä hetkeksi lentävän maton kyytiin.
Poista