sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Talviaikaan









































Olen vaeltanut hakoteillä, pyörinyt kehää,
etsinyt vastauksia, jotka ovat jossain 
ihan muualla kuin ajatuksissani, paperilla, valmiina.


Valvoin ajan, jolloin kesä vaihtui talveksi.
Luin viisaita sanoja, tein pieniä muistiinpanoja,
tuntui, että tajusin juuri silloin jotakin omaa.
Yhden katseen verran.


Tähän talviaikaan on nyt ihan helppo sujahtaa.
Tutkijanluolassani vedän vaan lisää vällyjä päälle,
uppoudun kirjoihin, kuviin, katseisiin
ja hitto vie,
aion vielä kohdata ne vastauksetkin.
 

8 kommenttia:

  1. Olen miettinyt, auttaisiko se, jos ei miettisi vaan tekisi.
    Haravoisi lehtiä, kutoisi, järjestäisi valokuvia...

    Onnea vastausten etsimiseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä olet oikeassa, toisinaan pitää vaan ryhtyä toimeen, jotta ajatuskin alkaisi virrata oikeaan suuntaan, ja sitten sen varsinaisen työn äärellä voisi jättää sen ajattelutoiminnan vähemmälle ja purkaa kaiken paperille, jossa se kaikki sitten voisi alkaa elää uudella tavalla eteenpäin.

      Kiitos, urakkaa on ja kovasti. Tykkään kyllä, vaikka välillä onkin epätoivoinen olotila.

      Poista
  2. Usko pois, vastaukset vaativat vain aikansa. Antoisaa prosessointia ja löytämistä! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, niinhän se on, ajallaan löytyvät. Kyllä tykkään olla tässä prosessin keskellä, aikaa vain tarvitisisin lisää.

      Poista
  3. Etsivä löytää. Antoisia hetkiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se menee, onneksi :) löytöretkellä olenkin. Kiitos!

      Poista
  4. Eipä ne taida olla sinullakaan kepeät luettavat - saatika sitten pohdinnat...

    VastaaPoista
  5. No juu, kyllä täällä aika sielua myöten mennään taas :D

    VastaaPoista