Olen vaeltanut hakoteillä, pyörinyt kehää,
etsinyt vastauksia, jotka ovat jossain
ihan muualla kuin ajatuksissani, paperilla, valmiina.
Valvoin ajan, jolloin kesä vaihtui talveksi.
Luin viisaita sanoja, tein pieniä muistiinpanoja,
tuntui, että tajusin juuri silloin jotakin omaa.
Yhden katseen verran.
Tähän talviaikaan on nyt ihan helppo sujahtaa.
Tutkijanluolassani vedän vaan lisää vällyjä päälle,
uppoudun kirjoihin, kuviin, katseisiin
ja hitto vie,
aion vielä kohdata ne vastauksetkin.
Olen miettinyt, auttaisiko se, jos ei miettisi vaan tekisi.
VastaaPoistaHaravoisi lehtiä, kutoisi, järjestäisi valokuvia...
Onnea vastausten etsimiseen!
Kyllä olet oikeassa, toisinaan pitää vaan ryhtyä toimeen, jotta ajatuskin alkaisi virrata oikeaan suuntaan, ja sitten sen varsinaisen työn äärellä voisi jättää sen ajattelutoiminnan vähemmälle ja purkaa kaiken paperille, jossa se kaikki sitten voisi alkaa elää uudella tavalla eteenpäin.
PoistaKiitos, urakkaa on ja kovasti. Tykkään kyllä, vaikka välillä onkin epätoivoinen olotila.
Usko pois, vastaukset vaativat vain aikansa. Antoisaa prosessointia ja löytämistä! ♥
VastaaPoistaKiitos, niinhän se on, ajallaan löytyvät. Kyllä tykkään olla tässä prosessin keskellä, aikaa vain tarvitisisin lisää.
PoistaEtsivä löytää. Antoisia hetkiä!
VastaaPoistaNiin se menee, onneksi :) löytöretkellä olenkin. Kiitos!
PoistaEipä ne taida olla sinullakaan kepeät luettavat - saatika sitten pohdinnat...
VastaaPoistaNo juu, kyllä täällä aika sielua myöten mennään taas :D
VastaaPoista