10

Ihana pikkuinen tytär on jo 10 vuotias! 
Meillä juhlittiin eilen!

Mutta myös kesämekot

Kuvat kirjasta
Kati Lintonen - Anna-Kaisa Rastenberger - Elina Heikka
Valokuvataiteen ydin,
1900-luvun suomalaiset valokuvat ja taidepuhe

Gunnar Lönnqvist, Ida poimii päivänkakkaroita, 1915
Walter Jakobsson, Esplanadi sateessa, 1904



Lupiinisukat tekeillä. 
Purin keskikesällä aloitetut, olivat liian lötköt.
Kyllähän vielä voi ajatella lupiineja, eikö voikin.

Keittiöön vaihdoin kesäverhot, saman teen olohuoneeseenkin,
niin, ja lumihiutaleet voi kai ottaa jo ikkunasta pois,
toisaalta kannattaako enää.

Tarvitsen jo villasukat, mutta myös kesämekot.
Kyllä ne yhteen sopii, 
ja oikeastaan tekee mieli neuloa säärystimet,
sellaiset, mitkä pursuavat talvisaappaan suusta kotoisasti ulos.
Sellaiset sopivat saappaat tulivat kirpparilla vastaan,
mutta sinne jäivät, sillä kuvittelin vielä kesää.  

Päivät olen töissä, iltaisin karkailen valokuvamaailmoihin.
Välillä sytytän kynttilän,
sitten taas nuuhkin aurinkoilmaa parvekkeella. 

Kevyempi kuin mikään

Mikä vaikutus sillä onkaan, kun saa tekemättömiä tehdyksi.
Tiedättekö, sellainen seesteinen rauha valtaa mielen,
kuin aina olisin näin hallittu ja varma, lähes tulkoon valmis!


Tuntuu, että se seuraava haaste onkin yhtäkkiä kevyempi kuin mikään.
Minähän selviän siitäkin tuota pikaa, hilpeästi tanssien.
Mikään ei voi olla esteenä, aikaa on ja 
valoisaa energiaa, sitähän riittää!


(Tässä tilassa ei sitten kaiveta sitä tekemättömien listaa esiin,
eikä huomata sen pituutta ja painoa, vaan nautitaan olosta.) 


Tämän rauhan ympäröimänä kerron, että opinnot ovat loppusuoralla

(enkä siis kerro sitä, 
että se loppu ei ole ihan suora,
eikä ainakaan lyhyt). 




- kuva on Mathildedalista, ihanan Kahvila Kyläkonttorin
  hurmaavasta galleriasta, Lina Vilkunan kauniista näyttelystä,  
  sielläkin vallitsi seesteinen rauha ja valo -

Väsyneen vinkkelin tilalle

Maanantai-iltana, kotona suojassa,
silloin ei haittaa vaikka sataa, lotisemalla.


Silloin pukeudutaan pehmeimpään kotimekkoon,
sulaudutaan maiseman väriin, ollaan hämäriä.
Noustaan parvekkeen penkille ja katsotaan kaiken yli.
Katsotaan kauas ja nähdään kirkkaammin, harmaan sateen läpikin.
Löydetään uusi näkövinkkeli, vapaampi ja hassumpi,
sellainen, mikä kelpaisi hyvin väsyneen vinkkelin tilalle.
Saadaan uutta ajatusta päähän, raikasta ilmaa keuhkoihin.
Uskotaan sateenkaariin, mustiin sulkiin ja tuulensuuntiin.
Hymyillään hiljaa, hämärän keskellä, sateen suojassa.


Sateen, sellaisen illan jälkeen,
tämä uusi päivä näyttää ihan toisenlaiselta.






 
 
 

 

Vielä tämä kaikki

Mentiin tyttären kanssa järvelle, oltiin ihan kaksin. 
Meillä on vielä tämä kaikki,
vesi ja hiekka, lämmin aurinko.


Paljaat jalat, paljaat olkapäät.
Aurinkopisamat ja varpaissa haalistuneet lakat.
Lämpö koko kehossa, varmana, turvallisena.
Illat, pitkät ja pehmeät, illat, joissa viipyilevä huolettomuus.

 

Enkä ole ollenkaan valmis mihinkään muuhun.

Tämän päivän kuva

Torstaista

Onnellisena torstaista.
Todella.


 

Sellaisissa paikoissa

Tässä kesässä on ollut paljon paikkoja.
Sellaisia pieniä paikkoja, tai oikeastaan ennemminkin niin,
että pieniä hetkiä sellaisissa paikoissa, 
jotka ovat tehneet suuren vaikutuksen. 


Tällainen paikka voi olla ihan tuttukin 
toisilta kesiltä, muilta kerroilta.
Mutta jokin paikassa kiehtoo, saa tuntemaan voimakkaasti,
tekee hetkestä elämyksen ja vaikuttaa pitkälle eteenpäin.


Tämä paikka saa sieluni hyrisemään, onnellisena.
 

Kuin vain ikinä

Teksti Mia Kankimäen kirjasta

Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin.

Minä kävin varhain aamulla

joen varressa, pusikoiden suojassa,

kuuman auringon varjoissa.

Niin omassa rauhassa kuin vain ikinä voi olla.

Ja tuo kirja,

se sai minun sydämeni lyömään nopeammin.

Jälkeen

Ukkosmyrskyn jälkeen järvellä tyynihiljaista.



 

Laivat, miehet

Lähdöt, lähdöt kuin purjeet
päivät meriä
yöt taivaanrantoja,
satama monen majakan takana.

Timo Pusa



Purjelaivat, merimiehet, niitäkin kohdattiin.


Jotakin vanhaa läikähti mielessä,
meren kaipuu, haave laivoille, aavoille merille, kauas.
Todettua on, että haaveet ja tasapainoelimeni 
ovat eri mieltä asioista ja niinpä pysyttelen rannalla.
Katselen kyllä mielelläni.

Onnensa kukkuloilla

Kaunis kesäilta Turussa.
Purjelaivat, musiikki ja lempeä olo.
Äänistä ja elämän sykkeestä
mies johdatti minut kivisiä portaita pitkin
ihan lähelle, mutta niin toisenlaiseen maailmaan.

Pieni kurkistus menneeseen, Kakola.
Hiljaista ja karua, samalla niin kaunista ja kiehtovaa.


Voiko askel sivukujalle olla illan kohokohta?
Oli niin paljon muutakin sykähdyttävää,
mutta sen sanon, että tämä tyttö oli
onnensa kukkuloilla siellä mäen päällä.
Kiitos, että tämänkin sain nähdä.