perjantai 8. elokuuta 2014

Kuin vain ikinä







Teksti Mia Kankimäen kirjasta
Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin.


Minä kävin varhain aamulla
joen varressa, pusikoiden suojassa,
kuuman auringon varjoissa.
Niin omassa rauhassa kuin vain ikinä voi olla.


Ja tuo kirja,
se sai minun sydämeni lyömään nopeammin.




8 kommenttia:

  1. Mä taidan lukea tuon kirjan nyt uudestaan, ehkä se auttaisi myös tässä ajan vaihtamisen ja syksyyn tottumisen asiassa. Tuo yksinäisyys ja jakaminen, välillä kulkevat niin vuorotellen. Omat aamuhetket ja niidenkin jakaminen sitten toisaalta, voimia antavaa. Ihana jokivarressakävely, rauhassa.
    Ja siltakuva sekä peilikuva, en osaa edes sanoa, ne ovat lumoavia.
    Ihanaa viikonloppua sinulle ja perheelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajattelin samoin, että tekisi mieli lukea uudestaan heti (varsinkin kun on vaikea ottaa muutakaan kirjaa nyt käsiin), ainakin se on hankittava omaksi. Nyt juuri tässä hetkessä se olisi tosiaan apu :)

      Niin kulkevat, vuorotellen , limittäin, välillä yllättänkin.

      Jokivarsi oli niin hyvä ja tärkeä. Menin töihin, vein työkavereille suklaata ja kysyivät että onko joku merkkipäivä. Vastasin vaan salaa hymyillen, että juu, hyvä päivä :)

      Kiitos sinulle, ihana kuulla :) Ja kiitos, samoin teille sinne, lämpimiä ajatuksia ja tuulenvireitä!

      Poista
  2. Kiitos kirjavinkistä! Minulle tuo kirja ei ole tuttu.

    Mietin juuri sitä, miten pitkältä tämä mennyt viikko tuntuu. Se olikin ensimmäisten työpäivien viikko. Ajan ja rytmin muuttuminen, yksinolosta ihmisten keskelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yksinolosta ihmisten keskelle,niin, se kyllä muuttaa aikaa, rytmiä, tunnetta, ihan varmasti. Minä täällä yritän kehitellä arkeen sellaista venyvää aikaa, lempeydellä höystettynä, hiljaisella mielenrauhalla ympäröitynä.

      Poista
  3. Ja minulla on, vieläkin, tuo kirja lukematta. Tiedän, että tulen rakastumaan siihen. Mutta toisaaltapa onkin huojentavaa ja ihanaa, että se kirja odottaa minua. Että kirjat noin ylipäätään odottavat, eivätkä karkaa mihinkään. Ja että niihin voi palata aina vaan uudestaan ja uudestaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin totta. Tuo kirja oli sellainen ihanan aito, hassukin, ja jotenkin kuin lupaus vapaudesta. Tykkäsin hirmusti.

      Poista
  4. Luin kirjan kesällä, mutta ehkäpä monien ylistyksestä johtuen odotin vähän liikoja, mutta nautinnolinen ja erikoinen se kyllä oli. Onpas kauniit kuvakulmat ylimmässä ja alimmassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en ehtinyt odottaa mitään, ja oikeastaan yllätyin siitä mitä se tarjosi. Erikoinen ja nautinnollinen, kyllä. Hurjan inspiroiva. Kiitos paljon! :)

      Poista