Kuvat eräältä kävelyretkeltä, muutaman viikon takaa.
Nyt ei tee mieli kävelylle, eikä ulos ollenkaan. Sataa, tuulee.
Mökkiytymispäivä. Vapaapäivä.
Mokkapaloja, paikkojen järjestelyä, matkaoppaiden selailua.
Pitäisi kaivaa kesäpeitontekele esiin, tekee mieli virkata.
Loma on kuulkaas alkamassa.
Olen tehnyt laskeutumistoimenpiteitä asian suhteen,
mieli kääntyi lomalle jo tuon kävelyretken aikoihin.
Täällä on opintojen suhteen oltu aikalailla ahkerana koko kevät,
ja lomalla aion olla todella lomalla,
niin töistä kuin opinnoistakin.
Kirjoja, käsitöitä, kotipuuhia, torikaffeja,
valokuvaamista, kävelyjä sekä lentoon lähtö.
Ja mies on luvannut hoitaa lomakokkailut, ai ai :)
Ehkä vielä huomisen jaksan töissä.
Tyttö askartelee.
Rakentaa taloa,
taittelee sinne laatikoita,
värkkää laatikoihin kyniä.
Toi juuri kaverinkin mukaan talkoisiin.
Täällä ei montaa ajatusta kulje päässä.
Enemmänkin siellä kuuluu linnunlaulua
ja muuta hyvää musiikkia.
Ehkä se onkin hyvä,
sillä loma lähestyy ja aurinko lämmittää!
Tänään en millään olisi malttanut lähteä näiden luota pois.
Ruusupapu, ruiskaunokki, malvikki,
krassi, basilika, tuoksuherne, orvokki.
Keittiön ikkunan puutarha siirtyy kesäilmaan.
Parveke herää henkiin. Tänään.
Viikko meni "Elämäni matkat"-kirjan kasaamisessa.
Oli hyvä reissu.
Asuntolaelämää.
Sateita, kahvia, hommia vaikka kuinka paljon.
Matkalla, mutta vähän hitaasti, hiukan eksynyt.
Olen antanut kuville nimiä,
puhunut niille,
kuullut niiden puhuvan minulle.
Ja ehkä on viisasta tässä kohtaa kömpiä nukkumaan...
Samos 1987
Budabest 1989
Leningrad 1988
Kreeta 1989
Olen matkoilla. Elämäni matkoilla.
Hyppään huomenna junaan ja lähden... Hämeenlinnaan, kouluun.
Muistelua eri menetelmin- kurssi odottaa
ja aion keskittyä viikoksi menneisiin matkoihini.
Ajatustyötä on jo tehty, vanhat kuvat skannattu.
Kiinnostava reissu edessä, tämäkin.
Taivas vihmoo harmaata vettä, posti tuo unikonsiemeniä ystävältä.
Olen ollut tehokkaassa työn touhussa päivästä toiseen.
Päivät loppuvat lyhyeen, yö välissä on vain hiljainen huokaus.
Kaikki vihreä kurottaa kohti valoa,
odottaa lämmintä ja pääsyä ulos.
Ajattelen pelargonian väristä puseroa,
ajattelen, vaikka jätin sen kauppaan. Taidan palata takaisin.
Ajattelen myös Firenzeä,
silloin yli kaksikymmentä vuotta sitten
(no, 26 vuotta sitten, oi voi).
Hetket vailla suurempaa tavoitetta.
Italian taivaan lämmin hehku, varjoisat paikat olla.
Loputtomat päivät, pehmeät, vaatimattomat mietteet.
Tekisi mieli sanoa tähänkin, että taidan palata takaisin.
Voisinkin, toki, mutta luulen, että toisenlaisena.
Osaisinko enää elää hetken vailla tavoitetta?
Olisikohan Firenze ennallaan...
Ihmeellisiä aikoja nämä keväiset päivät, hetket.
Henkäyksiä, tuulahduksia, keveitä kosketuksia.
Pakahduttavaa kauneutta ja huokailtavaa iloa.
Hiljaisia, pieniä hetkiä,
niinkuin tämä eilen,
vaaleanpunaisen taivaan alla.
Toukokuun huumaa juuri sinulle!
