torstai 8. toukokuuta 2014

Vailla suurempaa tavoitetta

































Taivas vihmoo harmaata vettä, posti tuo unikonsiemeniä ystävältä.
Olen ollut tehokkaassa työn touhussa päivästä toiseen.
Päivät loppuvat lyhyeen, yö välissä on vain hiljainen huokaus.
Kaikki vihreä kurottaa kohti valoa, 
odottaa lämmintä ja pääsyä ulos. 


Ajattelen pelargonian väristä puseroa,
ajattelen, vaikka jätin sen kauppaan. Taidan palata takaisin.


Ajattelen myös Firenzeä, 
silloin yli kaksikymmentä vuotta sitten 
(no, 26 vuotta sitten, oi voi).
Hetket vailla suurempaa tavoitetta.
Italian taivaan lämmin hehku, varjoisat paikat olla.
Loputtomat päivät, pehmeät, vaatimattomat mietteet. 
Tekisi mieli sanoa tähänkin, että taidan palata takaisin.
Voisinkin, toki, mutta luulen, että toisenlaisena.
Osaisinko enää elää hetken vailla tavoitetta?
Olisikohan Firenze ennallaan... 





 

10 kommenttia:

  1. Oih, nää sun kuvat ja sanat. Niin...viipyilevän ja mietteliään herkkää. Kiitos taas, Satu <3

    VastaaPoista
  2. Kaikki kasvit kurkoittavat kohti valoa ja aurinkoa! Niin minäkin!

    VastaaPoista
  3. Mullakin on eräs kaupunki toisessa maassa, johon haluaisin palata. Olen palaamista vuoden verran miettinyt. Siitä on nyt 14 vuotta kun lähdin. Houkuttelisi mennä käymään,.. mutta mitä löytäisin? Jännittäisi omien muistojen kohtaaminen. Olisiko kaupunki ennallaan? Olenko itse sama vai toinen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samat mietteet siis. Mulla on sellainen kutina, että sinä saatat pian tempaistakin ja lähteä matkaan ;) Firenzestä on niin kauan...mutta olisi ihana päästä tunnelmoimaan, vaeltamaan pitkin kauniita katuja...varmasti vielä joskus. Ensin muutama muu reissu :)

      Poista
  4. Firenze on ikuinen. Olen tutustunut tähän Italian kolkkaan ensimmäisenä ja se on kyllä minulle aina 'se oikea' Italia. Pääsisitpä palaamaan... Ehkä joskus. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti vielä joskus. Veronassa oltiin silloin myös, ja Roomassa tietenkin, oi oi. Kyllä mä vielä menen takaisin :) mutta en taida löytää sieltä nuorta minääni.

      Poista
  5. Minun tätini lähti Firenzeen opiskelemaan italiaa ja taidetta yli 70-vuotiaana, monta kertaa...

    VastaaPoista