Näin joutsenet taivaalla.
Menin merenrantaan katsomaan, tapaisinko ne uudestaan.
Siellä oli kuitenkin vain hiljaisuus.
Häipyvät jäät, painuva päivä
ja veteen laskeutuneet pilvet.
Ihanan lumisen kirjoittaman ohjeen mukaan
neulottu huivi on valmis.
Ohje oli helppo ja kiva neuloa(siis MÄ ymmärsin!),
tykkäsin ihan hirmuisesti tehdä tätä.
Kirjavalla langalla ja ilman pingotuksia
tästähän tuli ihan eri luonteinen kuin tuo
lumisen ihastuttava neulomus.
Mutta tykkään silti
ja vien sen tänään lahjaksi 90-vuotiaalle mummolleni.
Haluan ehdottomasti tehdä toisenkin,
seuraavaksi yksivärisenä ja keveämmällä langalla.
Lämmin kiitos sinulle luminen!
Illat loppuvat kesken.
Onneksi valo lisääntyy, saadaan iltoihin lisää pituutta.
Niskajumi, oikeastaan kokoselkäjumi,
ja käsityöt polttelevat mielessä.
Keskeneräiset kirjat, liian pitkät lauseet.
Ajatus karkasi jo toisaalle.
Vaivihkaa itseltäni aloittelen lenkkeilyä.
Mutta miten onnistuisi
sokerin syönnin vähentäminen
samalla metodilla?
En aio nyt mitenkään vinkua tästä säätilasta,
muuten vaan kaivoin monen viikon takaisia talvikuvia tähän,
jotta edes hiukan sais talven lumosta kiinni.
Lähden nyt kävelemään leijaillen
tämän valelumon avulla töihin
tuon uskomattoman VESISATEEN halki.
Oltiin miehen bändin kanssa keikalla Hämeenlinnassa.
Ennestäänkin tuttu paikka, Albertin kellari
on kyllä hurjan viihtyisä ja miellyttävä paikka
niin asiakkaalle kuin kuulema muusikollekin.
Svejk oli maukasta,
ja kyllä tämän tytön suu loksahti auki,
kun roudari-valokuvaajallekin tuotiin
talon puolesta ruoka-annos nenän eteen!
Miten ystävällistä palvelua!
Täydet pisteet niin pubille kuin bändillekin.
Olen miettinyt siipien vahvuutta.
Ja että tarvitaanko alle hyvää ilmaa
vai onko lentoon lähtö ja eteneminen
määrätietoisempaa, jos ilma onkin epävakaata
ja ehkä jopa tunkkaista, rasittavaa.
Minua naurattaa tämä Anhavan ajatus:
"Luova pitäisi muuttaa tekeväksi.
Häipyisi mystifioiva himmerrys."
Himmerryksen ajattelu saa minut hihittelemään,
ja hihittely on nyt juuri sitä, mitä tarvitsen.
Tekevä olen kyllä ollut, tänäänkin.
Voi ihmettä, pilvet vaelsivat juuri auringon edestä pois!
Olen toiminut kukkapelastajana samalla kuin olen ottanut huilia.
Nyt lumilautailua, suosikkilajini.
Aamupimeässä räntäsateessa lauloi lintu
ja bambi loikki vierelläni.
Askel oli kevyt hetken verran.
Tänään alkoi jo naurattaa kaikki viikon aikana tapahtunut.
Nauru olisi ollut tarpeen sen kaiken keskellä,
vaan eipä sitä silloin irronnut.
Tein paljon töitä, olin aika vähän kotona.
Lumikuningattaren viitta on nyt valmis.
Tyttären uusi soitin on rahtilaivamatkalla meille.
Pian täällä asuu ja soi sello,
ja olemme aika tohkeissamme siitä.
Kiireen jälkeen on vaikea pysähtyä.
Ajatuskin seilaa paikasta toiseen levottomana.
Ei päätä, ei häntää.
Ostin raikkaan vihreää lankaa, teen tyynyn kevääksi.
Iltakahvia, alan hiljalleen toipua tästä päivästä.
Takkuisia hetkiä, kireää ja kiireistä.
Tarvitsisin lisätunteja tähän viikkoon.
No, lisäpäivätkin olisivat paikallaan.
Pitänee nukkua riittävästi, jospa sitten sujuisi keveämmin.
Otin toisenkin kupillisen.
Maanantaionni on saada ystävältä kortti, niin kaunis!
Nuo sitruunat!
Kiitos!
Talvi etenee.
Tuntuu, että olisi unien aika.
Ja sellaisen hiljaisen, hitaan mietiskelyn aika.
Ei ripeitä liikkeitä, ei kiireisiä menoja,
eikä ollenkaan suoritettavia toimenpiteitä.
Aikaa olla ja ajatella.
No, eihän tämä(kään) kuu niin tule menemään.
Mutta kaiken liikehdinnän keskellä tulen pitämään
helminä pieniäkin hiljaisia hetkiä.
Tänään on ihan sunnuntai, aika hidaskin, harmaa.
Juhlittiin eilen, sillä poika on nyt 16 vuotias.
Jo siinä on äiti-ihmisellä ajateltavaa.