Olen miettinyt siipien vahvuutta.
Ja että tarvitaanko alle hyvää ilmaa
vai onko lentoon lähtö ja eteneminen
määrätietoisempaa, jos ilma onkin epävakaata
ja ehkä jopa tunkkaista, rasittavaa.
Minua naurattaa tämä Anhavan ajatus:
"Luova pitäisi muuttaa tekeväksi.
Häipyisi mystifioiva himmerrys."
Himmerryksen ajattelu saa minut hihittelemään,
ja hihittely on nyt juuri sitä, mitä tarvitsen.
Tekevä olen kyllä ollut, tänäänkin.
Kuvissasi jotain pysäyttävää, kaunista :)
VastaaPoistaHei Katja, lämmin kiitos sinulle! Kiva kun kävit!
PoistaVoi mitä kuvia! Niin kaunista! Jäin miettimään tuota luovan muuttamista tekeväksi, tuntuu, että seikkailen parhaillani jossain niillä rajamailla.
VastaaPoistaKiitos paljon! Minusta tuo on niin hauska ajatus, ja samalla totta, kun ajattelee prosessia. Terveiset näiltäkin rajamailta ;)
PoistaNämä on aivan ihanat kuvat!
VastaaPoistaUsein luovuus syntyy pakosta, kun on vaan tehtävä jotakin...
Kiitos ihana sinä! Totta, pakko on se, mikä muhun puree parhaiten. ps. huivi on valmis, ihana!
PoistaVau mikä ensimmäinen kuva!
VastaaPoistaKiitos! Voi linnut, niitä on nyt paljon.
PoistaUpeat kuvat! Luovuus syntyy hiljentymisestä ja rauhasta.
VastaaPoistaKiitos paljon! Kyllä, tarvitaan tilaa ja lepoa, kuin tankkausta.
PoistaKaunista sanoissa ja kuvissa!
VastaaPoistaKiitos Minna sinulle!
PoistaAjatukset jaksavat lentää mutta tekeminen ei ota ilmaa alleen nyt. TUnkkaista liikaa. Ja nuha.
VastaaPoistaHimmerrys oli tuore tuttavuus itselle. Oiva sana. Nappaan mukaan!
Ikkunasta näkyy pelkkää heleänharmaata. Kuin ei olisi maata eikä taivasta.
Oi miten ihana tuo viimeinen lauseesi, kuin ei olisi maata eikä taivasta...juuri sellaista nyt on! Toivottavasti siellä tunkkainen ja nuha on hellittänyt. Minä olen nukkuunut eileisen päivän ja nyt taitaa taas elämä voittaa, ei tautia, mutta arkiväsyä.
PoistaAjattelin tuolla tunkkaisuudella sitä, että joskus itse huomaa, että kun on liikaa epämääräistä ja nihkeää ympärillä, niin silloin saattaakin se olla hyvä pohja tekemiselle, aloittamiselle, että joskus ärtymys voikin olla se tila, mikä pistää asiat rullaamaan. Ei aina, mutta toisinaan. Ja välillä se on se keveys, mikä auttaa ja tuolla aiemmin luminenkin sanoi sen, että pakon edessä... :)
Hyvää sunnuntaita sinne ja lämmin kiitos kortista, sinä ihana!
Me ollaan katsottu mieheni kanssa nyt vallan hienoa "planeettamme maa"-sarjaa ja voi että mitä tuntemuksia se herätti viimeksi jokusenkin kurkiparven puolesta! Valtava työhän siinä on muuttaa joka vuosi ties ja minne asti. Yksi joukkio joutui turbulenssiin Alppien yllä ja oli joko kuoltava tai palattava takaisin. Ja toki kaikki muut viholliset väijyy sivuilla, yhdenkin vauvan lento katkesi samassa hötäkässä haukan kynsiin. Siinä mietittiin kyllä että onko IHAN pakko muuttaa just Intiaan... No joo, liittyikö tämä aiheeseen, näköjään ainakin olen hieman tolaltani lintujen puolesta vieläkin :) Ja toivon sinulle nyt enemmänkin leppeää tuulta näkemäni johdosta <3
VastaaPoistaOi että, voi hurjaa. Eipä tuollaistakaan ole tullut ajatelleeksi. Rankkaa taivaltamista! Huh.
PoistaKiitos sinä, otan mielelläni nyt kaiken leppeyden vastaan, eikä toivota turbulenssia kenenkään matkalle, ei lintujen eikä muidenkaan eläväisten. Kiitos!
satulle terveisiä lähettää ritva.
VastaaPoistaupeita kuvia sulla täällä himmertävän paljon ;)
Kiitos Ritva terkuista! Himmertää kovasti kun kehut, kiitos paljon! :D
PoistaOnpa kertakaikkisen upea kuvasarja - olet kyllä taiteilija.
VastaaPoistaJa komppaan Anhavaa, liikaa mystifioidaan taiteen tekemistä, se on kuitenkin enimmäkseen vain puurtamista. Toki siihen tarvitaan intohimoa, muttei se riitä.
Voi mahoton, kiitos sinulle! Niin totta tuo puurtaminen. Intohimo ja lennokkaat suunnitelmat eivät totisesti vie eteenpäin, tuo puurtminen on just se juttu. Mitenköhän siihen oppisi?
Poista