Viirupäänä

Tässä aamussa on energialataus, olen ihan viirupäänä 
täällä tuhansien ajatusteni ja tekeleideni kanssa!
Todennäköisesti en saa mitään konkreettista aikaan,
mutta aika huima voima on tunteessa, että 
ajatukset ja ideat kuitenkin lentävät päässä,
ovat saaneet siivet ja tuultakin alleen!

Syyspeittoa, jonka aloitin Kaustisen retkellä, 
olen neulonut hiljaksiin eteenpäin.
(se kesäpeitto saa jatkoa sitten ensi keväänä) 
Onneksi Emmerdale on alkanut taas, peitto etenee sukkelammin :)
Siitä tulee niin kaunissävyinen. Ja pehmeä.

Aloitin uutta Joel Haahtelaa. Tähtikirkas, lumivalkea.
En pysty sanomaan hänen teksteistään mitään tarpeeksi kunnioittavaa.
Olen siis hiljaa, hyrisen onnellisena, lumoissa.

Omakuvat herättävät paljon ajatuksia.
Tänäänkin on niin kaunis inspiraatio haasteessa. 
Tiedän jo, millaisen kuvan itsestäni haluan tuon myötä.
Lopputulos voi toki olla jotain ihan muuta.

On myös monta kouluasiaa mielessä, 
hyvällä ja innostavalla tavalla. 
Olen viimein kesäunen jälkeen motivoitunut.
Näen keskeneräisen yli, ahdistus on taka-alalla.
Ainakin juuri nyt, ja se on iso onni.

Lenkille mennään miehen kanssa, sunnuntai on pitkän lenkin päivä.
Silloin varmaan rauhoitun tästä viirupäisestä olosta
ja sen jälkeen saatan saada jotakin valmistakin aikaan.
Tosin, mikä sitten on valmista...?