Valoisia

Toisena iltana oli elokuupeltojen yllä muhkea puolikas kuu
ja samaan aikaan kuulin ystävän sanat "Tämänkin vielä sain."


Tänään pyykit ovat kuivuneet ulkona,
samettikukat hehkuneet vieressä.
Lenkkipolussa oli monta hikistä kilometriä,
kuljettiin miehen kanssa rinnakkain, tämänkin vielä sain.
Olen kuunnellut koululaisia, tehnyt toiveruokaa,
hapuillut taideterapian suuntaan, ikävöinyt Milan Kunderaa,
jättänyt siivoukset toiseen hetkeen, neulonut syyspeittoa.
Olen ajatellut valoisia.
 

Tämä yö niin pehmeä, lämmin.
En malttaisi mennä nukkumaan
vaan työnnän arkea kauemmas, 
kuulen tuulen hiljaisen laulun
ja sulan taivaan tummaan batiikkiin,
kun tämänkin vielä sain.