Toisinaan kaipaa suuria. Matkoja. Lomia. Tilaa ja järjestystä.
Sitten on päiviä ja hetkiä, joiden piiloista löytyy aarteita.
Ehkä pienen oloisia, mutta arvokkaita.
Aamusumun viimeiset viiveet lammen pinnalla. Että sainkin ne nähdä!
Ja hennon ohut seitti, jota tuuli ja valo pyörittivät,
piilottelivat, ja kuinka sittenkin sain siitä
herkän muiston, kuin henkäyksen, kuvaksi.
Kaikki ne vastaantulevat kepit, kivet ja sulat,
ne mitkä osuvat juuri minun kohdalleni.
Ilo siitä, että huomaa. Ja että tarvitsee.
Tämä kaikki kertomasi, kuvaamasi on niin
VastaaPoistakoskettavaa
että mieli asettui herkistyen uudenlaiseen pehmeyteen.
kaunista, Satu! Kiitos.
Huomenna päätän nähdä minäkin. Huomata.
Tämä päivä on mennyt synkistellen.
Yön tunteina valvoessa iloitsin hiljaa sateesta, joka vihdoin saapui kutittamaan mustikoita!
Voi. Kiitos sinä. Synkistelystä kasvaa usein se huomaaminen. Kaikkea tätä tarvitaan.
PoistaNiin se on, kummallistakin, että päivät ovat niin erilaisia. Ja toisaalta valtavan huojentavaa, että onni on tässä ihan pienessä läsnä.
VastaaPoistaOlen ommellut tänään pieniä pistoja käsin, tilkkuja toisiinsa, koko päivän, satanut vettä tässä sivussa ja silti olen ajatellut isoja onnellisia ajatuksia. Pienestä on tullut isoa onnea.
Ihanaa, kun kirjoitit tämän, että piiloista löytyy aarteita, niin se on.
Siitä aiemmasta vielä, ensi kesänä, jos olet täällä päin, sitten olisi kivaa olla yhtä aikaa siellä samassa paikassa :)
Hyvää viikkoa sinulle toivon.
Ihana sun pisto-ompelut, kuulostaa niin kauniilta ja rauhoittavalta. Hiljainen keskittyminen antaa tilaa isoille mietteille.
PoistaTykkään tuosta ensi kesän suunnitelmasta kovasti :) Vähän sua etsin jo nyt, että jos olisit kävellyt vastaan, mutta kyllä, sitten nähdään! Kiva, tosi kiva, että ehdotit:)
Kiitos, viikko on ollut hyvä, vähän väsynyt, mutta ihan hyvä.
Olen kova keräämään kauniita keppejä ja kiviä...kantamaan niitä kotiin. Paras oli, kun tässä kesällä, moottoripyörän tarakalla istuen keppi sylissä, Kustavista asti kotiin tulin...:)
VastaaPoistaMies ei aina ymmärrä, mikä niissä kepakoissa niin viehättää...mutta eihän ne miehet aina ymmärrä, ei...
Hih, näen sut keppi sylissä kurvailemassa :D Mulla kanssa kasat aarteita, vähän naurattaa välillä, mutta poiskaan ei voi laittaa. Mitäs miehistä! ;)
PoistaKoskaan ei tule tylsää,jos omaa taidon nähdä aarteet lähellään, etsiä ne piiloistaan. Sinulla se taito on!
VastaaPoistaTotta se on, tylsää ei tule. Kiitos, sinä :)
PoistaKiitos suloisesta aamukuvasta. Lempeämpi liukuminen omaankin päivään, kun näkee heti aamulla jotain kaunista. :)
VastaaPoistaOih, ihana kuulla! Kiitos sinulle!
PoistaJoskus onni löytyy etsimättä:)
VastaaPoistaNo se on totta, useimmiten.
PoistaSinä viisas nainen. Minäkin iloitsen toisinaan hirmu paljon siitä, että huomaa, että huomaa kauneuden ympärillä, että huomaa, että onni on tässä. Uskon,että silloi sitä oikein onkin onnekas, kun se oivaltaa.
VastaaPoistaNiin, niin minäkin ajattelen. Huomaamisen huomaamisen tärkeys. Hassu sana tuo huomaaminen.
PoistaKaunis ja herkkä kuvasarja. Jäin tuijottelemaan.
VastaaPoistaAina ei tarvitse suuria; sen kun muistaisi.
p.s. Blogistani voit löytää jotain tuttua!
Kiitos :) Niin, kun sen muistaisi, aina ei millään pysty.
VastaaPoistaOi että, ihanat kuvat olet ottanut kassista! Tulipa iloinen mieli, kiitos :) T. Velho