Piiloista löytyy aarteita

Toisinaan kaipaa suuria. Matkoja. Lomia. Tilaa ja järjestystä.
Sitten on päiviä ja hetkiä, joiden piiloista löytyy aarteita.
Ehkä pienen oloisia, mutta arvokkaita. 


Aamusumun viimeiset viiveet lammen pinnalla. Että sainkin ne nähdä!
Ja hennon ohut seitti, jota tuuli ja valo pyörittivät,
piilottelivat, ja kuinka sittenkin sain siitä 
herkän muiston, kuin henkäyksen, kuvaksi.
Kaikki ne vastaantulevat kepit, kivet ja sulat,
ne mitkä osuvat juuri minun kohdalleni.





Ilo siitä, että huomaa. Ja että tarvitsee.

Napilla saatiin ruokaa

Kuljin ruukintehtaiden varjoissa. 
Musiikki soi ja minä halusin nähdä kaiken ympärilläni.


Tyyni vesi ja taivaan sini, eksyneitä pilven hahtuvia. 
Viehättävät tiiliseinät, sisällä viileys.
Napilla saatiin ruokaa, helmillä juomaa.
Yksinäisiä ruusulautasia, jätin kaikki sinne. Onhan niillä toisensa.
Kahvila, jossa voisin asua. Kirjahylly, kotoisa sohva ja pullaa.
Polkuja. Polkuja, joita en kaikkia kulkenut.
Jätin vielä näkemistä. Ensi kertaan.



***


Mathildedalin Ruukkitehtailla soi Valimo Rock nuorisotyön tueksi.
Miehen yhdellä bändeistä oli oikein onnistunut keikka siellä. 

Hyrisen

Kuvat tasan vuoden takaa,
hyvästä päivästä, kauniista paikasta.



Helle on täällä. Hyrisen tyytyväisenä.
 

 

Alice Aloof

Yksi hienoimmista musiikkikohtaamisista 
Kaustisella oli viehättävä Alice Aloof. 
Haluaisin niin kuulla heitä lisää jossakin hämyisessä kuppilassa.
Ajattomuuden tuntu, jonka he loivat,
olisi varmasti huikea tiivissä hämärässä.
Kaunista.

Arvossa

Pidän suuressa arvossa sitä,
että saan omalta parvekkeeltamme
pieniä kukkakimppuja keittiön pöydälle.

Pitäisi ehdottomasti

On aamuja, jolloin tekisi mieli lähteä
liikenteeseen esimerkiksi näin.
Tänään tuntuu jopa siltä, että pitäisi ehdottomasti.


Luin hienon kirjan viikonlopun aikana,
Linda Olssonin  Kaikki hyvä sinussa.
Kosketti, niinkuin kaikki hänen kirjansa ovat tehneet.


Tuulet puhuvat, päässä vaeltaa.
Vielä tulee tyyneys, onhan se aina tullut.



 

Hipaisee vaivihkaa

Laitan teekuppiin mintunlehtiä, niitä riittää nyt.
Tein kuten Coco, mutta jäät saavat odottaa helteitä.
Minäkin odotan, helteitä takaisin.
En ole ollenkaan valmis palelemaan vielä.


Vapaapäivät. 
Kissa kävelee ohi, hipaisee vaivihkaa,
palaa parvekkeelle nuuhkimaan raikasta ilmaa,
tulee kuitenkin pian takaisin. Liian kylmä.


Vedän villasukat jalkaan.
Haluaisin niin olla määrätietoinen ja tarmokas.
Miltäköhän sellainen tuntuu.




 

Vaikka ovatkin

Ensimmäinen tomaatti on kypsynyt.
Kesäpäivä sujahti postiluukusta luokseni, kaunis kuin mikä. 
Kauniita ovat olleet kaikki nämä päivät,
valoisia ja rauhallisia, ihmeen vaivattomia, vaikka ovatkin arkea.


Lapset lähtevät taas. 
Liian hiljainen koti, mutta aikaa asioille.
Tarvitsen uuden kirjan, lenkkipolun ja täydellisen motivaation.
Tai ainakin selkärangan.

Soi joka mutkassa

Kaustisella soi joka mutkassa ja puskassa.
Oli pääesiintyjät ja pelimannit lavoilla,
oli treenejä nurmella ja kulman takana,
oli soittoa ajankuluksi ja seuraksi, samalla kaikkien iloksi.
Eikä kuitenkaan ollut hälyä eikä liikaa ääntä,
kenenkään soitto ei häirinnyt toisten musisointia.


Voi että miten tykkäsinkään 
juuri siitä tunnelmasta 
ja siinä mukana olemisesta.

Voi haikeus

Vaitonaisena arjen edessä, ajatukset vielä muualla.


Meillä oli siellä järvikin. 
Tyynen veden päällä soi vain hiljaisuus.
Voi haikeus.


Paistetaan lohtulettuja.
Hilloa, jäätelöä ja kermavaahtoakin tarvitaan.


 

Viriteltiin soittopelit valmiiksi

Hei Kaustiselta. Täällä on soinut hienosti.
The Green Hopen viisi keikkaa meni upeasti.
Pelimannit ovat hyvin tyytyväisiä.
Niin on roudarikin ja tuli sitä otettua muutama kuvakin.
Samaan aikaan kun edelliset pelimannit vielä soittivat,
viriteltiin soittopelit valmiiksi omaa vuoroa varten.
Täällä ovat järjestelyt ja aikataulut 
ja ihan kaikki toimineet täysin mutkattomasti. 
Hieno festivaali.


Tunnelma on ollut huikea. 
Soitto on soinut joka mutkassa, koko ajan
ja tarjolla on ollut jokaiselle jotakin.
Kiireettömiä päiviä, aurinkoa ja tyytyväinen olotila.


Tänään ajetaan kotiin.
Palaan myöhemmin tunnelmiin.



 
 

Pakkauspuuhissa

Aamukahvilla. Pakkauspuuhissa. 
Peitto on edennyt kivasti sitten viime esittelyn.
Se peittää jo molemmat sääret. Tilkunliitospuuhissa tulee hiki.
Huomaan vaan, että kesän vaihtuessa heinäkuulle
alan jo kaivata toisia sävyjä. Tummempia, murrettuja.
Saa nähdä koska peiton alku säilötään odottamaan ensi kesää.


Matkaan lähtiessä yksi tärkeimmistä mukaan pakattavista
on tietenkin käsityö. Mutta mikä käsityö?
Tuo peitto on liian iso mukana kuskattavaksi 
ja hankala esim. autossa virkkailtavaksi.
Löysin kaunista, murrettua ja pehmeää lankaa.
Otan sitä pari kerää mukaan ja pyöröpuikoilla
ainaoikein neuloen aloitan syysiltojen lämmittelyviltin tekemisen.
Perusneulominen onnistuu niin terassilla kuin mökilläkin,
ehkä kuitenkin lasken sen käsistäni keikkojen ajaksi...
Varmuuden vuoksi (ja vaihtelun kaipuuseen) 
otan mukaan myös pikkuruisen virkkutyön.


Jaahas. Kahvi on juotu.
Seuraavaksi pitänee valita matkalukemiset.
Viimeiseksi jätän vaatepuolen, sillä se jos mikä on hankalaa.






 
 

Vieraille seuduille

Päivästä toiseen aurinko. Tämä on oikea kesä.


Lainalapset lähtevät, ja omatkin viedään maalle viikoksi.
Muutama työpäivä ja sitten suunnataan pieneen seikkailuun.
Miehen irkkubändi The Green Hope soittaa Kaustisella
ja minä (roudari, valokuvaaja) pääsen mukaan fiilistelemään.


Kutkuttavaa päästä reissaamaan vieraille seuduille.
Onko vinkkejä, missä kannattaisi lähimaastossa pysähtyä ja poiketa?
Kaunis maisema, laho lato, erityistä kultturia?
Hieno kahvila tai herkullinen ruokapaikka?
Rauhallinen järvi, mihin sukeltaa?

Ilman väreilyt

Eilen huomasin heinäkuun.

Pellot, sävyt, ilman väreilyt.

Vesikin oli toisenlainen kuin hetki sitten. 

Lempeänkin työviikon jälkeen perjantaissa on ainutlaatuinen ilo.

Villi vapauden tunne.

Meillä on täällä nyt kuusi lasta,

jokaisella omalla tärkeä ystävä viettämässä viikonloppua.

Minä yritän koota ajatuksia, rakentaa pohjaa.

Kun vielä tietäisi tarkasti, että mille. 

Hakeudutaan tänäänkin veden äärelle,

ehkä siellä tuulet kertovat.