lauantai 27. lokakuuta 2012

Voimametsä






























Innostuttiinkin neulomaan, minä ja tytär.

Kunnes hän karkasi ystävän kanssa ulos
ja minä hiippailin pikkuiseen voimametsääni
tarkistamaan, että rappuset ovat vielä paikallaan. 






























3 kommenttia:

  1. Ja olivathan ne :) Onneksi voimarappusesi eivät ole kadonneet, ja näyttävät siltä, etteivät koskaan katoakaan. Aika vahvaa tekoa.

    Ihanan värinen varsi.

    VastaaPoista
  2. Neulomista hamuan minäkin, ja kaikkea muutakin lämpöistä ja pehmeää, kun pyristelen vastaan syksyn lähtöä ja hämmästelen yllätysvisiitille tullutta talvimaisemaa. Minä kun olin ajatellut talvea vasta viikkojen päähän - niin kuin tuo nyt minulta lupaa kyselisi;)

    Onneksi on voimajuttuja♥

    VastaaPoista
  3. Kirjailijatar! Niin, ovat vahvaa tekoa ja samasta metsästä löytyy myös talon perusteet...vankasti paikallaan! Mahtava pieni voimapaikka ihan tässä lähellä. Ja rakastan noita rappusia, yltävät taivaisiin asti!

    Varsi tuleet tytölle, ihastuin väriin ja onneksi tyttö tykkää myös, oli pakottava tarve neuloa juuri jotain tuon väristä!

    Hannah! Onneksi ei kysele lupia, en edes tajunnut ajatella että nyt jo voisi tulla! En ole talvi-ihminen, mutta uskon vakaasti että tämä parin päivän talvi on vielä suunnattoman arvokas valoaarre. Olen ihmeekseni ollut ihan haltioissani!

    Ja ilman voimajuttuja ei kyllä pärjäisi...voi hyvin sinä siellä!

    VastaaPoista