Tuulen sävelet haavan lehdissä, kuulen kuinka soi, helisee.
Olen kulkenut merellä, sateenkaaren alla ja
hengittänyt pimeää ja lämmintä elokuun yötä.
Mies vei minut uudelle sivukujalle, kuin salaiseen maahaan,
ja minäkin annan hänelle kaiken. Tänään ja huomenna.
Väreissä hehkuu jo syksy, mutta minä elän vielä ihan kesää.
Putoanko maan pinnalle, lennänkö kuuhun
vai voisinko olla omin jaloin oikealla kartalla,
siitäkin huolimatta. Voisin, nyt uskon niin.
Viikonloppu on ollut loma. Vapaus ja ilo.
Eikä arki tunnu nyt ollenkaan raskaalta ajatukselta.
Käteeni lensi tänään keveä, pieni linnun höyhen.
Tuli kevyt olo minullekin, kun juuri tässä meinasi sunnuntai-illan ahdistus iskeä. Mutta enpä annakaan sen iskeä, pysyttelen iloisella mielellä koska oli tosi mukava viikonloppua täälläkin: ystäviä, elokuvia, saari ja kaarnalaivoja.
VastaaPoistaMukavaa viikkoa!
Kirjailijatar! Su-illan ahdistus on erittäin ikävä kaveri. Kiitos, samoin sinne, hyvää viikkoa ja kaarnalaivojen kulkua mielessä!
VastaaPoista