Samaan aikaan, kun sirkus saapuu kaupunkiin,
kokoontuvat linnut yhteen ja ottavat suunnan toisaalle.
On aika, jolloin jokainen valonsäde otetaan talteen,
eletään niillä sitten läpi synkän, pimeän.
Aika, jolloin hämärä laskeutuu kuin lohduksi,
pehmeäksi turvaksi ja kuiskaa kynttilät liekkeihin.
Kesällä järvellä nähtiin metsäkeiju.
Juoksi vihreässä metsässä, sukelsi siniseen veteen.
Ihan ihmeellinen olento.
Nyt vilkutellaan linnuille, pesiydytään hämäriin.
Mietin, missäköhän metsäkeiju nyt kulkee.
Kaunista
VastaaPoista♥
Se kulki ohitsemme tuosa hämärtyvässä pehmeässä tuokio sitten, se keiju. Luulen. Taitavat kädet naksautelleet minuun taas ajatukset sisään suunnilleen järjestykseen. Pätkittäin.
VastaaPoistaViivyin punaviinin maku huulilla tummuvan illan sylissä tulen loimussa. Liekit lauloivat tuutulaulun.
Voimaannuin kuviesi äärellä. Vahvoja tänään ovatkin.
Voi hyvin sinä suloinen. Minä nostelen hiljalleen itseäni kipukuopasta.
Metsänkeiju kulkee tuolla hämärässä syyskesän illassa, aamun usvassa ja kaikkialla siellä, missä sinäkin. Siitä olen täysin varma.
VastaaPoistaLintuja ja valonsäteitä tulee ikävä. Ehkä metsäkeijut ei lähde minnekään... Jos niillä on omat hämärän leikit :)
VastaaPoistaMaria! Kiitos sinulle.
VastaaPoistatinttarus! Oi, se oli siellä! :) Hyvä, että sinulla olotila siellä kohenee. Punaviini on hyvä! Lämmin kiitos.
Katja! Aamun usvaa etsin tänään, mutta oli kirkkaus...Ihana sinä, kiitos :)
luminen! Niin tulee. Pakko pärjätä ilman. Varmasti on, uskottan niin!
Ihanat kuvat! Jätin sinulle haasteen blogiini. :)
VastaaPoistaIhana kirjoitus. Ja tuo keiju! Uskomattoman kaunis.
VastaaPoistaKatja! Lämmin kiitos :) Ihana haaste, tartun siihen!
VastaaPoistaKirjailijatar! Kiitos sinä ihana siellä. Keiju hurmasi mut täysin, on elänyt pitkin kesää mielessäni.