Havaintoja

Arki-illoissa asuu väsymys.

Sanat eivät ole löytäneet paikkojaan.

Joskus onni voi olla sitä,

että saa vahtia uunissa hautuvaa pataruokaa monta tuntia.

Minä tulin töistä ja maistoin.

Menin ohi Umpikujan, löysin Vilkkilän.

Vilkkilässä pariskunta oli hiljaa, katsoivat eri suuntiin.

Kun on lauantaina hengittänyt omenapuun alla hyvää happea,

sen voima voi kestää keskiviikkoon asti.

Torstaina pitää sitten etsiä uusi puu. 

No, toisinaan jo aikaisemminkin.

Toukokuu aikoo loppua.

Minä laahaan vielä jossakin alkumetreillä.

Sen siitä saa, kun on huonossa kunnossa.

On lähdettävä lenkille. 

Totuus on se, 

että arkipäivät ne vasta väsähtäneitä ovatkin.

Siksi illatkaan eivät jaksa. 

Aloin neulomaan villasukkaa.

Pakko. Lämpö karkasi enkä meinaa kestää sitä.

Pitää löytää jokaiselle päivälle oma hengityspuu.

Simpukkapiilo. Suoritettu.

Sain keramiikan kurssin pakettiin.

Olen aina tykännyt savesta.
Ja yhä edelleen tykkään, vaikka en kaikessa nyt onnistunutkaan.
Opin kuitenkin taas paljon, se on varma.

Tehtiin levytekniikalla astia, johon kokeiltiin
pinnan kuviointia, värejä sekä lasitusta.
Sitten valittiin jokin luonnonmuoto,
mikä työstettiin savesta mahdollisimman näköiseksi.
Minun Irlanninmeren simpukanpalasta muovautui ankan räpylä.
Mutta ei se mitään, parhaitenhan oppii virheistä, eikö?
Sitäpaitsi on sillä räpylällä nyt hyvä virka kuitenkin,
toimii parvekkeella pyykinkuivaustelineen painona tuulessa. 


Luonnonmuodosta suunniteltiin vielä funktionaalinen tuote.
Simpukanpala (se aito, ei se räpylä) inspiroi minua
työstämään savesta salaisen piilon aarteille.

Tähän Simpukkapiilooni olen oikein tyytyväinen,

sitä oli kiva tehdä ja muodosta tuli toimiva ja kaunis.

Lasitin sen himmeällä mattalasitteella ja jätin poltettavaksi.

Toivon, että haaveilemani valkoinen, luonnollinen pinta toimii.

Kurssi suoritettu.

Huh. Jes.

Ihana matsku, kiehtovaa tekemistä.

Tähän kurssiin sisältyi kuitenkin kohdallani

paljon väsymystä ja uupunutta oloa,

joten kurssin loppuunsaattaminen tuntuu erityisen hyvältä.

Ja ainahan on muutenkin iso helpotus, 

kun saa homma-listalta vetää jotain yli. 

 

Tunnelma

Meidän kulmilla  elettiin mennyttä aikaa viikonloppuna.
Tunnelma oli ihastuttava.
Lempeä, rauhaisa ja lämmin.


Halikon Rikalanmäen Muinaismarkkinoilta,
käytiin lauantaina.

Maata ja vettä

Vihreä on vallannut maan, mielen ja tänään kuvatkin.


Ja minä valtasin järven!
Ihana vesi!
Ihana kesä!
Villiinnyin vedestä, pisaroista ja pakahduttavasta olosta.
Olin vielä onnekaskin,
sillä tytär ikuisti riemuni.

Mennyt

Oli kesken viikon pieni iltahetki, 
oli iltataivas ja paras seura.
Onneksi oli, sillä ei olisi tämän viikon arjesta
muuten kuvan kuvaa, eikä ehkä sanojakaan.


Nyt selätetään univelkaa, niskajumia ja otsakireyttä.
Reseptinä rauhaa ja kesäilmaa,
luettuja sanoja ja vihreitä kuvia,
vastaus kauneimpaan kirjeeseen 
(mikä lennähti illalla yllättäen luokseni eksyneiltä poluilta),
liikuntaa ja hyvää ruokaa
(salainen toive, että sen valmistaisi mies ja poika).
Jos hengittelee rauhassa ja noudattaa reseptiä,
saattaa tästä taas löytää paikkansa.







 

...

...



 

Ajatus aamussa

Jos karkaisin pellon laitaan.
Maastoutuisin vihreään, leikkisin voikukkaa.
Sulaisin auringon lämpöön,
olisinkin villi sitruunaperhonen!


Jos.


Hengittelen ajatuksella.






 

Toukokuu soi

Tanssien, laulaen ja soittaen on kuljettu toukokuussa.
Miehen järjestämä perinteinen oppilaittensa kevätkonsertti 
oli helatorstaina ja oi miten Sininen talo soi taas upeasti!
Voisin sanoa konsertin olevan meillä kevään kohokohta,
ollaan kaikki niin juurruttu tähän perinteeseen.
Iso työ takana miehellä oppilaitten kanssa
ja sitä on mahtavaa esitellä kuulijoille, 
joita nytkin oli sali täynnä. 
Poikakin soitti kahdessa bändissä rumpujaan hienosti.
Täällä ylpeänä röyhistelen, vaikka oma roolini
roudarina, mehun kaatajana ja kuvaajana onkin olematon
miehen yksin tekemään työhön verrattuna.
No, vaimon oikeudella täällä hehkutan
ja kiitän miestä elämyksellisestä konsertista! 


Tytöt tanssivat eilen omat hiphopit ja jazzit yleisölle
ja vielä on jos jonkinlaista kevätjuhlaa ja retkeä edessä.
Kaiken riennon keskellä saa hämmästellä
luonnon vihertymistä ja tänään ihan mieletöntä lämpöäkin!
On tämä juhlaa, kaikin puolin!



Kuvan minusta otti tytär 7 v, kiitos.

heihei

 

On ollut paljon kaikkea.
Tehtävää, työtä, loppuja.
Helpotuksia.
Iloa tehdystä, haikeutta päättymisestä.



Eilen vilkutettiin heihei näyttelylle. 
Loppu ei aina tarkoita lopullista päättymistä.
Paloja jää elämään, kuiskailevat muistoissa,
jatkavat mielessä kulkuaan. 
Molemmilla meistä omalla tavallaan.

Matka on tehnyt tehtävänsä, vahvasti.
Kiitollisuus kaikesta.



 

Mintun tuoksu

  

Taivaalla vilkasta pilvehdintää.
Käsissä kipsiä. Koko illan.
Nenässä mintun tuoksu.
Ajatuksissa oma kuva. Vauva vai muumio.
Iholla aurinko.

Nukun tunnin tai kaksi.
Unissa vierailee mennyt päivä.