Täällä on neulottu pari huivia iltamyöhien aikaan.
Pääosissa yksinäiset, ylijääneet, jo iäkkäätkin
puuvillaiset lankakerät.
Yhdistin yksinäiset sopuisasti keskenään,
neuloin piiiitkää raitaa vaivattomasti
ja nyt kaikki ovat tyytyväisiä yhdessä,
kerät, värit ja minä.
Jännät värit ensimmäisessä on juuri tämän ajan värejä, hiekkaa/multaa pilkistää lumen alta kuin myös hieman vihreää. Alin taas on räsymaton iloinen :0) Tulipa mieleen, että laatikossa olisi pari vuotta sitten ostettuja lankoja...
VastaaPoistaIhanan kauniit värit alimmassa kuvassa <3 se on kevät <3
VastaaPoistaIhanat värit alakuvan huivissa.
VastaaPoistaJa tuo kuva räsymatosta narulla, IHANA!
Voi tuota otsikkoa. Tulin ihan surulliseksi. Mutta sitten ilostuin - nythän ne langat eivät ole enää ollenkaan yksinäisiä. :)
VastaaPoistaOi Satua (vaikka et sitä kerkii perheen äitinä ja vaimona tuntea), taitavasti poistat yksinäisyyden, jopa lankakeriltä, kaunista, MUTTA entä toi matto, muistelisin Satunkaa-blogistasi, tampattu?, tuuletettu?, mutta onko enää lattialle laittajaa?
VastaaPoistaSurullista, emme voi tietää?!
Antoisaa viikonloppua!
Helinä
kyllä on yksinäiset sopuisasti keskenään! harmoniaa!
VastaaPoistaja ihanan hapekkaita ;)
Johki! Totta että ekassa tämän ajan värit, enpä tajunnutkaan ennenkuin sanoit :) Jokos kaivelit langat esiin?
VastaaPoistasade! Kiitos! Niin on, jes!
Irmastiina! Kiitos :) minäkin tykkään väreistä, ja räsymatoista :)
Katja! Niih, hyvä niin ;)
Helinä! Sinä tarkkasilmäinen nainen! Kyllä, sama matto, siinä se on kai koko talven roikkunut, yksinään sekin, raasu. Mutta luulen, toivon, että kesällä sen joku ravistelee ja laittaa paikoilleen...Läämmin kiitos, ilahduin sanoistasi :)
Ritva! Kiitos, ihana sinä :)