Mutkaa matkassa

Eihän ole vain suoria teitä. 
Eikä sellaista tylsyyttä edes jaksaisi.

Eilen oli taas huoltoasemapäivä.
On ollut mutkia tiellä, mutta niistä välittämättä
saatiin taas yksi osa hommasta kuntoon.
En tiedä oliko siellä huoltoasemalla muita,
ei ainakaan nähty eikä kuultu eikä todellakaan huomattu
mitään muuta kuin ne kuvat ja sanat ja niiden sulautuva sommittelu.
Helppoa silloin, kun työparina on sellainen,
joka katsoo asioita samankaltaisilla silmillä ja sydämellä,
on mukana sitoutuen ja kunnioittaen.
Kiitollisena toimivasta yhteistyöstä!


Minä tykkään mutkitella, eikä se tarkoita ongelmahakuisuutta.
Tykkään kulkea eri reittejä, poiketa mutkan taakse,
kurkistaa olan yli, kuulla erilaisia ääniä, olla muissa maisemissa.
Se tekee hyvää, pysyy virkeämpänä.
Asioilla kun on muutenkin puolensa.
Ajattelutapoja on runsaasti tarjolla,
pitää vain itse osata valita sopivin, itselle paras.
Ei se ole aina yksinkertaista, mutta sitä voi yrittää opetella.


Teen taas töitä perinteisen kaavan mukaan, jokaisena arkipäivänä.
Kiitollisena menneistä sillointällöin-vapaista!
Sen lisäksi olen työstänyt opintoihin liittyvää
perusprojektia erääseen toiseen toimintaympäristöön.
Olen saanut siltä paljon, itselleni.
Uusia näkökulmia, kohtaamisia, haasteita.
Pieniä ja samalla valtavan suuria.
Vielä yksi ohjauskerta jäljellä, silloin maalataan.




Ps. Olen ihastunut Picasan uuteen kuvankäsittelytarjontaan!
    Ei hullumpaa katsoa kuvaa, sävyjä käänteisinä.
    Maailma muuttuu kummasti toisen näköiseksi.