Kesken kaiken

havainto, että ollaan jo pitkällä.
Huomaamatta, aika hiljaa on tähän tultu.
Kevyt tunne, aurinko ja valo, raikkaus.

Vapaus moneen, huomaan sen, vähän hämilläni. 
Totuudet, ne kannattaa muistaa, 
kirjoittaa ylös, jotta voi tarkastaa, jos muisti pätkii.
Venyttää, etenkin kylkiä ja lapoja, kaulaa, pohkeita.
Paloittain, rauhassa, jotta nainen pysyy kokonaisena. 
Älyttömyyksiin, ulos totuuksista ei kannata venyä. 
Liika kun on aina liikaa, se jos mikä on niin totuus.
Aika, se on tässä, nyt. 
Kun sen muistaa, on keveys heti läsnä.