Sanoja

olen saanut aikaan runsaasti.

Jos en missään muussa asiassa ole edennyt,

pysynyt aikataulussa, löytänyt intoa,

niin luovan kirjoittamisen kurssi

on ainakin tähän asti pysynyt otteessa. 

Väsymykseni tasoa kuvaa varmasti se,

että palautettujen tehtävien jälkeen

koen tehneeni mahtavan urakan, antaneeni kaikkeni,

vaikka kahden viikon päästä palautetaan jo seuraavat. 

Kurssi on valinnainen ja virtuaalinen,

hyvin kiinnostava ja antoisa.

Seuraavaksi perehdymme runoihin.

Voisin tähän nyt listata kaiken muunkin,

mihin minun pitäisi ryhtyä.

Ne rästit ja kaiken tulevankin.

Mutta en sitä tee.

Yritän tarttua asiaan kerrallaan,

jos joku niistä ottaa tuulta purjeisiin, 

niin loistohomma.

Jos ei, niin nyt ei vaan tämä tyttö pysty,

sekin on hyväksyttävä.

Sen kerron, että kevät koulussa sisältää

huimasti ihanaa ja innostavaa käsillä tekemistä,

pidän siitä ajatuksesta kiinni

ja luotan käsillä tekemisen voimaan.

Myös eräs kuvallinen taivas ystävän kanssa

pitää mielen korkealla.

Nyt karkaan pakkaseen!