Ensimmäisenä

Joulukuun ensimmäisenä pohjoistuuli tyyntyi,
kirkasti taivaan, väritti maailman talveksi.

 



Siitäkin huolimatta, että elämä on täyttä,
haluan nähdä kauneutta, pysähtyä hetkiin.
Sitä harjoittelen erityisesti nyt, joulukuussa,
jotta saisin kiinni rauhasta ja tunnelmasta,
siitä taianomaisesta, oikeasta joulumielestä, 
ilman kuristavaa kiirettä ja surullista suorittamista. 



Jos koti on kaaos, voi silti ripustaa
keittiön ikkunaan tähtitaivaan, 
asettaa pöydälle kynttilät
ja olohuoneeseen kauniit valot ikkunaan.
Näiden loisteessa kaaos häviää näköpiiristä
ja ollaan jo matkalla oikeaan suuntaan. 
Kun kaikkea ei ehdi, tehdään pikkuruisia asioita
ja tehdään niistä erityisen tärkeitä.



Arki on ollut ja tulee olemaan yhtä teatteria.
Eikä vähiten sen takia, että pienempi tytär harrastaa teatteria
ja isompi tytär tanssii teatterissa, ensi-ilta huomenna.  
Sen lisäksi kotona on ilmassa teiniteatteria,
mennään draamasta komediaan ja kaikkea siltä väliltä.
Täällä ei siis ole tylsää, ei ollenkaan.
Siksipä erityisesti toivon, että onnistun tässä
projektissani kauneuden ja rauhan puolesta.
(muut projektit koulun tiimoilta laahaavat perässä, 
ovat olleet aika hiljaa, ehkä jopa lomailevat) 




Tänään käveltiin talvimaailmassa pieni hetki.
Niin tärkeää sekin.