Lääkkeeksi

otin valon talteen tältä päivältä.

Onneksi ehdin, pieni kävely halki metsikön

aikaisen työpäivän päätteeksi.

Loppuviikko meneekin hämärästä hämärään, 

mutta on mulla tämän päivän valo,

vastaiskuksi pimeälle, märälle.

Näin viime yönä unta,

että olin puutarhalla töissä.

Olen joskus ollutkin, kauan sitten,

mutta muistan vielä.

Oli valoisa ja lämmin ja hyvä olla.

Nyt pää tekee töitä yölläkin, huomaan,

töitä sen eteen, että löytyisi uudet tuulet.

Tänään olen maannut sohvalla ja lukenut kirjaa,

nukahtanut pienille unille,

kotona on ollut sopuisa henki.

Näin nämä päivät menee, 

näin niiden kuuluukin mennä.

Raivolla.

Rauhalla.

 Tasapainoitellen.