Kun tarttuu ainakin hetkeen, on jo tehnyt tarpeeksi joskus. Siinä ei pöllöönny. Vahvistuu ehkä. JA siinä mun mielestä on se olennaisin pointti. Helppoa se ei ole. Elämässä ei pääse helpolla. Oivallusko? Tänään minä ja flunssani nro3 tältä syksyltä ajelimme aamulla tyttösen futsaltreeneihin. Sillä välin rakas oli poikasen kanssa jalkistreeneissä. Sitten ajelin hakemaan isomman neitosen kanssa kaverinsa ja kurvasimme samalla sen tyttösenkin treeneistään autoon ja huritelimme toiselle puolelle naapurikaupungin kohti messukeskusta Maata näkyvillä festariin ne isommat tytöt. Nyt huokaisen hetken. Ja sitten vien taas sen pienemmän naapuripitäjään ystävälle leikkimään. Ja nyt rakas on poikasen kanssa jalkisturnauksessa. Sitten minä vielä haen sen pienimmän ja kaadun sohvan mutkaan punaviinilasin kanssa ja mietin, miten jaksan valvoa puolille öin kun se isompi palautuu kotiin. TArtu tässä sitten hetkeen, kun niitä tuli tälle päivälle ihan liikaa. Purkaannuin nyt tässä samalla:) Kiitos . Sinä olet kyllä ihana♥
Päivikki! Niin olisikin! :) Koskakohan onnistuisi? Kesällä Turussa?
Tinttarus! Olet oikeassa. Keskittyminen ja läsnäolo tässä ja nyt on oleellista. Ja todella ei ole helppoa, ei tuo eikä elämäkään aina.
Hyvä että purkauduit :) sillä juuri tuota tarkoitan. Huoh. Ei ole aikaa tarttua hetkeen, edes viikonloppuna. No tänään yritän :) Kiitos myötäelosta, vahvistuksesta!
pikkujutut! :D heh, vaihdevuodet!! ole hyvä vaan diagnoosista :D ja niin totta, että yksikin valmis ratkaisu tai asia on taivas!
Ninnu! Niin, ongelma on siinä, että mistä karsia...en voi karsia juuri nyt töistä, en kotihommista, lapsista, jäljelle jää kouluhommat...ja niistä karsiminen saa aikaan kiukkua ja surua, niisk. No, minkäs teet. Minä voisin hyvin kutsua liikaa liaksi ;)
Tanja! Onnea ilon psykologiasta! :D Lähetä sitä vähän tännekin! Tämä alkaa tuntua toivottomalta.
Niinpä-niin, sitä mietin minäkin. Joskus olisi mukava miettiä nokatusten ;)
VastaaPoistaKun tarttuu ainakin hetkeen, on jo tehnyt tarpeeksi joskus. Siinä ei pöllöönny. Vahvistuu ehkä. JA siinä mun mielestä on se olennaisin pointti. Helppoa se ei ole. Elämässä ei pääse helpolla. Oivallusko?
VastaaPoistaTänään minä ja flunssani nro3 tältä syksyltä ajelimme aamulla tyttösen futsaltreeneihin. Sillä välin rakas oli poikasen kanssa jalkistreeneissä. Sitten ajelin hakemaan isomman neitosen kanssa kaverinsa ja kurvasimme samalla sen tyttösenkin treeneistään autoon ja huritelimme toiselle puolelle naapurikaupungin kohti messukeskusta Maata näkyvillä festariin ne isommat tytöt. Nyt huokaisen hetken. Ja sitten vien taas sen pienemmän naapuripitäjään ystävälle leikkimään. Ja nyt rakas on poikasen kanssa jalkisturnauksessa. Sitten minä vielä haen sen pienimmän ja kaadun sohvan mutkaan punaviinilasin kanssa ja mietin, miten jaksan valvoa puolille öin kun se isompi palautuu kotiin. TArtu tässä sitten hetkeen, kun niitä tuli tälle päivälle ihan liikaa.
Purkaannuin nyt tässä samalla:) Kiitos .
Sinä olet kyllä ihana♥
Tästä nappaan itselleni diagnoosin, minä kun luulin että kärsin vaihdevuosista :).
VastaaPoistaMutta kun löytää ratkaisun edes yhteen ja edes hetkellisesti- oi sitä onnea!
Se on niin totta... siis jos on liikaa, niin lamaantuu.. Olen pyrkinyt aktiivisesti karsimaan sitä "likaa"... joskus onnistun, joskus en.
VastaaPoistasiis "liikaa" :-D. Sori freudilainen lipsahdus --tai sitten ihan vaan rehellinen luKIhäiriö :-).
VastaaPoistaSamoja aatoksia täälläkin, aina vain. Tänään tutustuin ilon psykologiaan ja luulen, että sieltä saattoi löytyä jokunen vastaus. Hauduttelen vielä.
VastaaPoistaPäivikki! Niin olisikin! :) Koskakohan onnistuisi? Kesällä Turussa?
VastaaPoistaTinttarus! Olet oikeassa. Keskittyminen ja läsnäolo tässä ja nyt on oleellista. Ja todella ei ole helppoa, ei tuo eikä elämäkään aina.
Hyvä että purkauduit :) sillä juuri tuota tarkoitan. Huoh. Ei ole aikaa tarttua hetkeen, edes viikonloppuna. No tänään yritän :)
Kiitos myötäelosta, vahvistuksesta!
pikkujutut! :D heh, vaihdevuodet!! ole hyvä vaan diagnoosista :D ja niin totta, että yksikin valmis ratkaisu tai asia on taivas!
Ninnu! Niin, ongelma on siinä, että mistä karsia...en voi karsia juuri nyt töistä, en kotihommista, lapsista, jäljelle jää kouluhommat...ja niistä karsiminen saa aikaan kiukkua ja surua, niisk. No, minkäs teet. Minä voisin hyvin kutsua liikaa liaksi ;)
Tanja! Onnea ilon psykologiasta! :D Lähetä sitä vähän tännekin! Tämä alkaa tuntua toivottomalta.