Kaksi teosta - Pitkän päivän ilta

Kaksi teosta 

Ninnun valitseman kirjan nimen 

"Pitkän päivän ilta" (Kazuo Ishiguro) inspiroimana,
minun tässä ja Ninnun Kuvittelun ilossa.

 

 

 

 

 

Sitä rataa

On hetkiä, jolloin ei suju. Mikään. Ei hengityskään. Tiedätkö? Kuppi on tyhjänä ja sitä rataa. Ajatus on ehkä olemassa, mutta se on eksynyt. Sitä sählää hiukan joka suuntaan saamatta kuitenkaan mitään kunnolla valmiiksi, tai edes aloitetuksi. Paniikki nostelee päätään ja hiki kirpoaa otsaan. Tehtävälista venyy silmissä, on kohta jo kilometrin mittainen ja huutaa kiirettä.

Sellaiselta tuntui tänä aamuna. Sitten ystävä viestii ja kertoo selkeästi ja suorasanaisesti muutamia faktoja. Niin totta, kiitos! Toisaalta tulee ihastuttavia sanoja siitä, miten voi kiipeillä kaiken yläpuolella Peppi Pitkätossuna, voi ihanuus, kiitos! Ja sitten vielä mies täräyttää stressi-ininääni tärkeästi: "Hyvä, sehän poikii aina uutta!" ja tuo samalla lautasellisen appelsiineja energiaksi. Kiitos! 

Arvostan totisesti suoraa ja selkeää puhetta, virkistäviä mielikuvia ja luottamusta sekä c-vitamiinia, silloinkin, kun itse haluaisi vaipua synkkään ja helppoon itsesäälin suohon. Ja kas, olen tänään saattanut monta asiaa eteenpäin ja venynyt lopuksi yin joogassa niin, että hengitys kulkee taas ja kyllä vaan kaikki on jälleen niin mallillaan! Voi elämä!


 

 

Ihmeellistä virtaavaa voimaa

Tekee mieli lähteä valovaellukselle. 

Voisin kulkea valon kanssa yhtämatkaa, seisoa rantaviivalla aina auringonlaskuun asti, hengittää jokaisen valonsäteen sisään, puhdistua ja kirkastua siinä samalla ja saada jotakin ihmeellistä virtaavaa voimaa, sellaista, mikä pitelisi pystyssä tuulessa ja jyrkimmissä mutkissa, tuntea valon koko kehossa, antaa sen valaista väsyneet kasvot ja uupuneet hartiat, kohentaa painuneen ryhdin ja vilkastaa verenkierron, saada ajatuksiin kuplivaa, raikasta helinää ja vain olla, kokonaan olla valossa.

Kokeilen heti kun pääsen tästä taudista ja sohvan pohjasta irti.



 

Upea

Pääsin kuvaamaan alastonmallia, olipa mielenkiintoinen kokemus. 
Mallina meillä oli upea Sini, kiitos!
Tässä suosikkikuvani. 

Pinotut ajatukset

Helmikuun ensimmäisen sunnuntain iltapäivässä aurinko paistoi, mutta merituuli oli kylmä. Vesi oli korkealla, rantakin oli muuttunut juurakkoiseksi ja luonteeltaan ihan toiseksi sitten viime kerran. Olin hiljaa valossa, valo yltää jo pitkälle, niin, että tuntuu koko ajan, päivä päivältä avarammalta hengittää.

On myös surrealistiset unet, naishahmo risteyksessä ja pinotut ajatukset vaarassa kaatua.


 

Kaksi teosta - Paratiisi on nurkan takana

Kaksi teosta 

valitsemani kirjan nimen 

"Paratiisi on nurkan takana" (Mario Vargas Llosa) inspiroimana,
minun tässä ja Ninnun Kuvittelun ilossa.

Tämän vuoden aikana Kaksi teosta inspiroituu kirjojen nimistä!

Itse olen valinnut sellaisten kirjojen nimiä, mitä en ole lukenut. Ajattelin, että en halua kirjan sisällön johdattaa mielessäni teoksen synnyn suuntaa, vaan haluan inspiroitua pelkästä nimestä. Viime vuonna teoksissani oli omakuvallinen teema. Tänä vuonna keskityn mielikuvitteelliseen ja impressionistiseen teemaan teosteni kanssa. Jännittävää nähdä miten onnistun... 

Ninnulle kiitos tästä innostavasta ja kiehtovasta yhteistyöstä!

Merkittävää

Tämän vuoden kokoaa Kaksi teosta-kollaasi. Minulla oli omakuvallinen teema teoksissani, 
näitä oli kiva ja erityisen tärkeää tehdä. Vuosi on ollut täysi ja kiireinen. On ollut tunne, 
että olen itse kulkenut vähän piilossa, jäänyt kaikelta muulta sivuun, huomiotta itseltäni. 
Siksipä itseen katsominen ja oman itsen näkeminen ainakin kerran kuukaudessa Kahden teoksen tiimoilta on ollut merkittävää. Kiitos Ninnu sinulle Kahden teoksen yhteisestä taipaleesta! 
Sanoit hyvin, että Kaksi teosta on pitänyt blogisi hengissä tänä vuonna. Sama olo täällä. Jatketaan hengitysharjoituksia ensi vuonnakin! 

Tänään mietitään mennyttä, kohdistetaan katsetta tulevaan, 
ollaan kiitollisia ja kilistellään ehkä muutama maljakin! 


Kiitos mukana kulkemisesta täällä sivukujilla!
Toivon sinulle kaunista ja valoisaa vuotta 2020!