Näkökulmia. Näkymiä. Näköalapaikkoja.
Tässä ollaan. Taas viikko takana. Lauantai tuntuu olevan päivä, jolloin etsitään hengityksen rytmi kohdilleen ja katseelle oikea suunta. Väsynyt päivä, eikä ihme. Vaikeastakin pitää opetella löytämään luottamus, sillä kaikkihan on näissä omissa askeleissa, jalat omissa saappaissa. Mielen suunta on pitkälti valinnainen, niin se on, ja silti tummankin äärelle on hyvä hiljentyä hetkeksi. Sellaista olen tällä viikolla oppinut. Taas uutta.
Parempaa näköalapaikkaa ei olekaan kuin omasta itsestä käsin.
Syysaurinko saa minut käpertymään piiloon, vetämään verhot valon eteen, pysymään suojassa.
Olen jo täytetty valolla, en kaipaa lisää, se saa nyt vain päänsärkyä aikaan. En kuitenkaan väheksy aurinkoa, en mitenkään pärjäisi ilman. Hyvä että paistaa, valohan on elinehto.
Syksy on kuitenkin minulle sellainen, missä kirkas aurinko on toisinaan ihan liikaa.
Ja silti, valoisa maisema on voimaksi.
Voi sentään tätä ristiriitaisuutta. Olen nyt sellaista täynnä.
Olkoon viikko silti heleä!
Viikon myllytys taas takana, takki tyhjänä. En oikein muuta jaksa sanoa.
Kävin sentään yhdessä lempipaikassani. Sinne oli ilmestynyt vene, kaunis ja kutsuva.
Teki mieli lähteä.
Täällä sulatellaan koettua. Viikonloppu Ahvenanmaan saaristossa, Bärön saaressa, oli ihmeellinen. Oli helppo hengittää kallioilla, meren kanssa samaan tahtiin. Katsella, ihmetellä, katsella lisää. Auringonnoususta auringonlaskuun ja vielä pitkälle pimeään, jolloin taustamusiikkina soivat pehmeä meri sekä heinäsirkat.
Kyllä, kaikki koettu oli ihmeellistä. Jäinköhän sinne, oliko se tottakaan.
Olen lähdössä viikonlopuksi saaristoon valokuvaamaan. Olen ihan pyörryksissä, sillä se jo kuulostaakin niin mahtavalta etten oikein edes tajua! Olen Valokuvaterapiayhdistyksen hallituksen sihteeri ja näin ollen olen myös ollut tämän työpajan järjestelyprosessissa mukana. Reissuun lähden ihan puhtaasti työpajalaisena, en ohjaajana, joten rentouttavaa ja nautiskelua tiedossa!
Oma luontosuhteeni... tänä aamuna ennen töihin menoa pikavisiitti meren rannassa, kaislikossa, pusikossa... ja yllä oleva kuva on tulos siitä. Se kertoo juuri tänään minun luontosuhteestani. Katsotaan mitä uutta selviää viikonlopun aikana.
Eilinen maanantaimaisema.
Arki yllättää. Sillä on salaisia piiloja. Niissä asuu ajaton rauha, tuulen vire, ystävän ääni. Kesäkin sieltä vielä löytyi, se oli lämmin ja pehmeä.
