On ollut ihmeellisen ihanaa lukea kirjoja.
Pitkästä aikaa olen löytänyt lukemiselle aikaa
ja olen tarrautunut sivuihin ja sanoihin antaumuksella.
Tove Janssonin Kuvanveistäjän tytär.
Riikka Pulkkisen Raja.
Nyt menossa Haruki Murakamin Norwegian Wood.
Odottamassa on vielä herkullinen pino kirjoja,
onneksi valoisat illat jatkuvat vielä pitkään.
Törmäsin kirjankansirunoihin ensimmäisenä Katjan luona.
Hauskoja ja innostavia, päätin kokeilla itsekin!
Teki hyvää pöllytellä oman hyllyn kirjoja,
löytää muutama herkku pakkomust luettavaksi kesäpinoon
ja havahtua taas siihen, että kotihyllyssäkin olisi niitä,
mitä en ole vielä laisinkaan lukenut...
Sinä päivänä elämän koko kuva
Suolaista hiekkaa
viiniä keittiössä
jäähyväisvalssi
tuokio tuulessa,
haikeat liekit
särkyneet siivet
enkeleitä hiuksissani
Matkakaipuun vallitessa vielä seuraava...
Matkakertomuksia
Kahvila Mabillon,
Firenze,
nuori Eurooppa!
Minä palaan jalanjäljilleni.
Vuorovesi, silta yli ikuisuuden.
Kaksi kaupunkia,
päivä ei ehdi.
Jumalat juhlivat öisin!
Temppelin portilla kulkurin kyynel,
mä haluan elää!
Tuli pilvet, kuiskivat sadetta.
Sanoin, taitaa olla aika lähteä kaupunkiin.
Eilinen, kuin irrallinen päivä.
Aurinko ja ajattomuus.
Kukat ja lämpö.
Kesä, hetken verran.
Irrallaan kaikesta.
Hämärä sade kaupungissa.
Haen kirjan, nukahdan sanoihin.
Lumoudutaan keskikesän kauneudesta!
Valloitetaan heinikot, nuuhkitaan apilankukat,
juostaan kohti pilviä ja pyöritään tuulen mukana!
Pidetään auringosta tiukasti kiinni
ja annetaan kehon lämmetä kunnolla,
leikitään ruusua ja seurataan perhosen lentoa!
Nautitaan kesästä, nyt!
Ajattelen niin, että näin kauas,
vaikka katsoinkin läheltä ja kuljin ohi.
Koska appelsiinipuutarhastani on kasvanut näin hieno ja vahva,
ajattelin kokeilla kuinka onnistun kirsikkapuutarhan kanssa.
Satoon on vielä matkaa, myönnän,
ja vaikka en alle ihan mahdukaan,
niin kyllä nämäkin toimivat hengittelypuina.
Erityisesti maanantaisin.
Tuli tehtyä kaikenlaista menneen kevään aikana.
Työpöytien sisältö oli vaihtelevaa ja aina täynnä.
Oli maalausta ja tuunausta, metallia ja virkkausta,
kirjoitettuja sanoja ja kuvattuja hetkiä.
Oli näyttely, oli kipsiä, savea, villaa,
oli well done, puunjuuria ja onnellinen tila.
Älkää luulkokaan, että työpöydät olisivat nyt tyhjät, eipä ei.
Kesätöitä on vino pino.
Mutta kun katselee ja ajattelee tehtyjä, valmiita,
niin voi ehkä hissukseen saada virtaa seuraaviin.
Ensin pitää kuitenkin katsella iltataivasta, kuunnella lintuja,
kastella parvekkeen kukat ja ajatella,
että well done, hyvä tyttö, monesta selvisit!
