Sanoja minusta - kurssi tarjolla!

Lähde mukaan kesäiselle kirjoitusretkelle! 


Sanoja minusta kesässä, kesästä minussa - kurssi 
houkuttelee sinut tekemään helppoja ja kiehtovia sanataideharjoituksia, tutkimaan sanojen kautta sinua itseäsi tulevassa kesässä ja samalla myös kesää sinussa itsessäsi. Harjoitusten kautta pääset seikkailemaan kirjoittamisen äärelle, saat aikaan muistiinpanoja kesän ajalta monista näkökulmista käsin ja voit pohtia omaa itseäsi tässä hetkessä. Harjoitukset toimivat pieninä askelmina, joita pitkin kuljet eteenpäin ja saatat löytää itsesi laajempienkin tekstien maisemista. Harjoituksissa ei painoteta oikeinkirjoitusta eikä niitä voi tehdä väärin. Pääpaino on sinun omalla kirjoittamisen prosessillasi, juuri sillä, mitä sinun ajatuksistasi ja kynästäsi syntyy!

Kurssi tapahtuu itsenäisesti ja yksityisesti, omassa kesäsuojassasi. Saat 10 viikon ajan kerran viikossa minulta sähköpostiisi sanataiteellisen kirjeen harjoituksineen. Tekstejä ei jaeta tai käydä läpi, saat kirjoittaa omassa rauhassasi ja omaan tahtiisi. Tarvittaessa vastaan kysymyksiisi ja halutessasi tsemppaan sinua eteenpäin kirjoittamisessa. 

Ensimmäinen kirje saapuu postiisi perjantaina 22.5.2020 
ja kurssin viimeinen postipäivä on 24.7.2020. 
Tänä merkillisenä aikana haluan kurssin olevan mahdollisimman monen saavutettavissa ja siksi tarjoan kurssin sinulle hyvin edullisesti. Saat 10 viikon sanataideharjoitukset itsellesi 25 euron hintaan. 
Nyt kannattaa siis teroittaa kynä valmiiksi! 

Lisäksi haluan tarjota kolmelle henkilölle kurssin ilman kustannuksia. 
Jos tämä koronavirus-aika on ikävästi kolahtanut talouteesi ja haluaisit osallistua kurssille ilman kustannuksia, niin laitathan viestiä ja pienen perustelun mukaan. Valitsen ilmoittautuneista kolme henkilöä kurssille. 

Kurssi-ilmoittautumisen ja kysymykset kurssista voit laittaa minulle sähköpostiin
satuvee(at)gmail.com


Kesäisiin sanoihin! 

terveisin, Satu

Satu Pasio/ Satunkaa
ohjaustoiminnan artenomi AMK
sanataideohjaaja
narratiivistaiteellisen työskentelyn ohjaaja


 

Voi myös superpiiloutua

Koti on hyvä suojapiilo. 

Kuitenkin välillä tekee mieli päästä happeen ja tuuleen, 

nähdä maisema, olla ilmassa, olla maassa. 

Olenkin piilotellut 

vahvoissa linnanraunioissa

pienellä rannalla

suhisevassa kaislikossa

hautojen kyljissä

tiheässä metsässä

kiven päällä puhelimessa 

pilvien liikkeissä

tyhjässä parkkihallissa

hiljaisilla ja kapeilla hiekkapoluilla. 

Kotona voi myös superpiiloutua, tiesitkö? 

Olen nimittäin löytänyt itseni 

kirjojen sivuilta

pyykkikasasta 

sohvan pohjalta

pölypilvestä

ikivanhasta paperipinosta (päätyivät silpuksi ja pois, miten mahtava terapeuttinen kokemus!)

teinikalenterin sisältä

nuoruuden valokuvista

tulevaisuudensuunnitelmista

parvekekylvöjen mullasta (nenä kiinni, josko jotain näkyisi)

peiton alta

räsymatolta

ja siivousta kaipaavalta parvekkeelta.

Huomenna piiloudun Sound of Yin-tunnelmaan. Sain tuon ihanan pitkänperjantain joogan Hangossa 

50 v lahjaksi, ja koska nyt Hangon retki ei onnistu, joogataan kotona ja retkeillään paikan päälle sitten myöhemmin. Alan jo latautua tunnelmaan...

Valoa piiloihin!

Kaksi teosta - Valo leikkii paperilla

Kaksi teosta 

valitsemani kirjan nimen 

"Valo leikkii paperilla" (Tiina Rinne) inspiroimana,
minun tässä ja Ninnun Kuvittelun ilossa.

 

 

 

 

Merkillisessä ajassa

Ihan kauhean paljon sanottavaa ei juuri nyt ole. 

Kotona ei voi kokonaan pysyä, on oltava kriittisten alojen töissä, on otettava vastaan se mitä on tullakseen. On tehtävä oma osuus parhaansa mukaan. 

Kevään kalenteri muiden töiden, harrastusten ja ilojen osalta on täynnä päälle vedettyjä rukseja. Joitakin voi onneksi siirtää, on mitä odottaa.

Tässä huolentäyttämässä merkillisessä ajassa teen pieniä hiippailuretkiä hiljaisille sivukujille vielä kun on sallittua kulkea ulkona. Katselen taivasta, pilvien liikettä. Seuraan, ja valjastin töissä lapset ja vanhemmat seuraamaan, kevään merkkejä. Sillä nyt se on viimein, kevät! Valo! Onneksi nyt, pimeässä tämä olisi vieläkin pahempaa. Tänään täällä kotona tehdään miehen kanssa kylvöjä. Parvekeaika on ihan pian! Ehkä voisin samalla vaihtaa jouluverhot pois. Luen Minna Rytisalon hienoa kirjaa Rouva C. Katsellaan englantilaisia rikossarjoja. Valmistelen jo niitä "sit ku-töitä". Kehittelen instagramiin ja facebookiin pikkuruisia sanataideharjoituksia lohduksi peruuntuneista kursseista. Kuvittelin myös siivoavani, mutta sitä ei ole vielä tapahtunut. Totuus on myös se, että juuri nyt huolella höystetyt päivätyöt vievät kaksinkertaisen energian työntekijältään.

Toivottavasti sinä voit hyvin. Mitä puuhailet tänään, mihin keskityt juuri nyt?

(kas, sanottavaa oli kuitenkin)

Kaksi teosta - Pitkän päivän ilta

Kaksi teosta 

Ninnun valitseman kirjan nimen 

"Pitkän päivän ilta" (Kazuo Ishiguro) inspiroimana,
minun tässä ja Ninnun Kuvittelun ilossa.

 

 

 

 

 

Sitä rataa

On hetkiä, jolloin ei suju. Mikään. Ei hengityskään. Tiedätkö? Kuppi on tyhjänä ja sitä rataa. Ajatus on ehkä olemassa, mutta se on eksynyt. Sitä sählää hiukan joka suuntaan saamatta kuitenkaan mitään kunnolla valmiiksi, tai edes aloitetuksi. Paniikki nostelee päätään ja hiki kirpoaa otsaan. Tehtävälista venyy silmissä, on kohta jo kilometrin mittainen ja huutaa kiirettä.

Sellaiselta tuntui tänä aamuna. Sitten ystävä viestii ja kertoo selkeästi ja suorasanaisesti muutamia faktoja. Niin totta, kiitos! Toisaalta tulee ihastuttavia sanoja siitä, miten voi kiipeillä kaiken yläpuolella Peppi Pitkätossuna, voi ihanuus, kiitos! Ja sitten vielä mies täräyttää stressi-ininääni tärkeästi: "Hyvä, sehän poikii aina uutta!" ja tuo samalla lautasellisen appelsiineja energiaksi. Kiitos! 

Arvostan totisesti suoraa ja selkeää puhetta, virkistäviä mielikuvia ja luottamusta sekä c-vitamiinia, silloinkin, kun itse haluaisi vaipua synkkään ja helppoon itsesäälin suohon. Ja kas, olen tänään saattanut monta asiaa eteenpäin ja venynyt lopuksi yin joogassa niin, että hengitys kulkee taas ja kyllä vaan kaikki on jälleen niin mallillaan! Voi elämä!


 

 

Ihmeellistä virtaavaa voimaa

Tekee mieli lähteä valovaellukselle. 

Voisin kulkea valon kanssa yhtämatkaa, seisoa rantaviivalla aina auringonlaskuun asti, hengittää jokaisen valonsäteen sisään, puhdistua ja kirkastua siinä samalla ja saada jotakin ihmeellistä virtaavaa voimaa, sellaista, mikä pitelisi pystyssä tuulessa ja jyrkimmissä mutkissa, tuntea valon koko kehossa, antaa sen valaista väsyneet kasvot ja uupuneet hartiat, kohentaa painuneen ryhdin ja vilkastaa verenkierron, saada ajatuksiin kuplivaa, raikasta helinää ja vain olla, kokonaan olla valossa.

Kokeilen heti kun pääsen tästä taudista ja sohvan pohjasta irti.