Valo tuntuu ihmeeltä. Olen vatsataudin jäljiltä jumitilassa, keho kireänä ja kipeänä, mutta onnekasta taudissa on silti se, että jatkuva sokerin syöminen taukosi edes hetkeksi. Otan valon sokerin tilalle, kiitos, paljon parempi niin. Olen nukkunut, lukenut, nukkunut, tänään yritin venytellä, kyllä sattui. Maria Peuran Antaumuksella keskeneräinen uppoaa luihin ja ytimiin, jo nimeä myöten. Oppisikin olemaan antaumuksella.
Ympäröivä todellisuus värittyy paloittain, riippumatta siitä, olenko itse kartalla, ajantasalla, läsnä. Toisinaan ehdin mukaan ja valitsen vauhdissa värini, ja sitten on tilanteita, joissa kaikki värit sekä välineet ovatkin juuri minun omissa käsissäni.
Minkähän värin tähän päivään valitsisin? Entä sinä?
Kaksi teosta
antamani aiheen "Tässäkö olen" inspiroimana,
minun tässä ja Ninnun Kuvittelun ilossa.
Työmatkani on lyhyt. Kävelen mäen päälle ja sieltä pienen metsän halki mäen toista puolta alas. Aikaa menee noin 10 minuuttia. Silti aina tuntuu siltä kuin ehtisin hetkeksi kokonaan toiseen maailmaan, tai johonkin sellaiseen ikiomaan maailmaan, missä maisemat ovat vain minun ja taivas aina erilainen, kaikkialla ihmeellinen rauha. Otan aina ohikuljettuja maisemia ja taivaan tilanteita talteen, on niin kaunista.
Burgundinpatapäivä. Pata valmistetaan jo aamulla, annetaan sen muhia uunissa monta tuntia, nuuhkitaan punaviinin tuoksua, timjamia ja katsellaan ikkunasta vesisadetta. Padan seuraksi avataan pojan Madridin tuliainen viime syksyltä, uunista otetaan valkosipuli- ja parmesanpatongit. Ihmetellään pojan olevan jo 21 vuotta, nauretaan kaikki yhdessä pöydän ääressä ja äidille maistuu se tuliainen hyvinkin.
Loppupäivä on lukurauhan päivä ja illasta tulee vielä päiväuni-ilta, sen myötä katoavat viime päivien päänsärkyjen rippeetkin ja tilalle löytyy keveitä ajatuksia.
Tarvitaan pitkiä ja hitaita patapäiviä tasaamaan eessuntaas-päiviä, tarvittaisiin paljon useamminkin. Onneksi tänään oli, voin nyt suhtautua huomiseen hiukan ymmärtäväisemmin.
Ihan paras burgundinpata-ohje Prisca Leclercin kirjassa
Tarte Tatin, suuri ranskalainen keittokirja. Kaunis, ihana kirjakin!
Näyttely esillä vielä viikon ajan! Tervetuloa!
t. ryhmän ohjaaja
